kotoa...

...terveisiä. kirjottelen tätä jääkiekkopelin aikana. mulle nämä kansallisen yhteyden juhlahetket eivät sitten liene niin kovin tärkeitä... tai siis on mulla toinen silmä pelissä aina välillä.

reissu on siis takana, ja seuraavaksi alkaa arki. olenhan toki ollut suomessa jo muutaman päivän, muuta sen ajan olen pyrkinyt järjestämään asioita kuosiin (verotusta, ajokoulua jne.). saas nähdä millaiseksi paluu arkeen muodostuu...



gebardin keikankin jo kerkesin tekemään viime torstaina, ja täytyy sanoa, että olipas aikamoista...

soundcheckiä ei ollut, eli lennosta liikkeelle. bändin lisänä oli siis 10-miehinen puhallinsektio, ja esiintyminen apollossa. kasausapuna paikan dj, joka oli kyllä mukava heppu, mutta ei tuntenut paikan tekniikkaa juuri nimeksikään. eli itse kokeilemalla piti etsiä, kun asianmukaiset merkinnätkin puuttuivat. backstage olisi sopiva 4-henkiselle bändille. tässä kokooonpanossa jäseniä oli 15 + minä.

apollon akustiikka on surkea. kaikuaikaa tilassa arviolta noin 2 sekuntia. vain finlandia-talon suuri sali on tällä saralla huonompi. sitäpaitsi, miksi helvetissä joku joka suunnittelee ravintolaa, ja tietää että siellä tullaan esittämään live-musiikkia, valitsee juottolan katoksi betonisen kupolin? paskin mahdollinen vaihtoehto, koska kova kupolipinta kerää kaiken tilan metelin (lavalta, PA:sta, yleisöstä jne.) ja heijastaa sen alas suoraan kupolin lakipisteen alle pistemäisesti. minnekäs laitetaan miksauspiste sitten? no tottakai vittu ton kupolin alle! eli infernaalinen mekkala tanssilattialla on taattu.

entäs lava sitten? 3 tasossa. matalin taso ehkä 70cm tanssilattian tasosta, eli aika normaali meininki. leveydessä löytyy. syvyyttä ei aivan tarpeeksi. seuraava taso on edellisestä noin 30cm nostettu riseri, jonka päälle oli kätevää sijoittaa rummut ja backlinea. ihan ok sekin, mutta lues loppuun...

3. taso on edellisiä ainakin metrin ylempänä oleva lavan isoin osuus, ikäänkuin muun bändin takana. molemmilta puolin ylös kulkee kaarevat portaat. täällä olevat (meidän tapauksesa puhaltajat) ovat muusta, alemmilla tasoilla sijaitsevista orkesterin jäsenistä akustisesti täysin eristyksissä. tietysti asian voisi hoitaa asianmukaisella monitoroinnilla, mutta miksi? eikö olisi helpompaa tehdä kunnollinen, ja riittävän syvyyden omaava lava, jossa em. ongelman hoitaminen ei olisi laitteistoriippuvaista? haetaanko tässä nyt erilaisuutta? tällaisen lavadesignin kuvitelisin olleen viimeksi muodissa KISSin kultavuosina 70-luvun lopulla...

ilman tsekkiä tehtävän keikan alku on aina hakemista. niin torstainakin. vanha, laivakeikalla rakennettu miksausbalanssi ei pätenyt tässä tilassa. ensimmäisen biisin alkutahdeilla (kymmenisen sekuntia biisin alusta) ei laulu kuulunut, ja tästäpä eräs yleisön edustaja kävi heti ilmoittamassa ikävään sävyyn. sanoin, että asia korjataan pikimmiten. ja korjasin tilannetta.

6 sekuntia myöhemmin sama herra tuli taas vaatimaan laulua lujemmalle. minulla oli kädet täynnä töitä, ja siinä tilanteessa toiseen korvaan huutaminen ei auta tilannetta yhtään.

-"laita ny sitä laulua kovemmalle! vai ootko sä ees tullu tänne töitä tekemään!!??"

kysyin herralta olisiko hän kenties kiinnostunut ns. hyppäämään puikkoihin. vaihtoehtona tarjosin häipymistä. herra valitsi jälkimmäisen, ja työrauha palasi. seuraavan biisin alkaessa tilanne oli hallussa, ja soundi huomattavasti parempi.

tilan akustiikasta johtuen soundi ei kuitenkaan ollut parhaimmistoa, eikä bändikään luultavasti kuuntelun ongelmista johtuen yltänyt ihan parhaaseensa. hyvää keskitasoa kuitenkin. visa oli kipeänä, joten keikka loppui suunniteltua nopeammin äänen petettyä. tätä tapahtuu äärimmäisen harvoin, joten se tuntui hetken lievältä tappiolta.

purku oli yleisön vähyydestä, ja bändin motivaatiosta, johtuen sujuva, eivätkä humalaiset asiakkaat juurikaan häirinneet tapahtumaa.

autoa pakatessa mietin että millaiselle bändille apollo olisi puitteidensa puolesta hyvä vaihtoehto keikkapaikaksi. en keksinyt ollenkaan.

ei lämmittänyt.

NYC stories

no mikäs se siinä?

no se on mallikyltti RCA:n studioiden vanhan platekaikulaitteen kyljestä. ko. laite löytyi williamsburgista musiikkikaupan eteisestä. mistä se tuli sinne? kauppias oli saanut soiton kaveriltaan aamuvarhaisella, ja oli kuullut, että siellä niitä nyt on jossain manhattanin kadulla 5 kpl... paku alle ja hakemaan siis.

ilmaseks.

suomessa ei tapahdu tämmöstä...

leipä

kattokaa ny jumalauta tuota lihan määrää voileivässä. tai siis voileivässä ja voileivässä, eihän siinä ollu ku siivu leipää / kilo lihaa / siivu leipää (ei majoneesia, voita, salaattia, suolakurkkua tms...). sinapin lisäsin itse.

p.s: käännä näyttö/tietokone poikittain kuvaa katsoessa. kuvanmuokkus ei onnistunut.

NYC, part deux

parasta täällä on se, ettei erotu joukosta turistina (paitsi jos kävellessään tuijottaa ylöspäin korkeista taloista hurmaantuneena...). vaikka heikomminkin englanninkieli taittuisi, ei poikkea paikallisesta keskitasosta lausunnallaan juurikaan. miksi? new yorkin väestöstä suuri osa on maahanmuuttajataustaista porukkaa, joille englanti on työkieli. kotona puhutaan perheen kesken omaa äidinkieltä. näinollen heikompikaan englanninkielentaito ei ole este, aiheuttaa korkeintaan muutaman lisäselvityksen asioidessa. enkä missään tilanteessa ole nähnyt kenenkään suhtautuvan toisen puutteeliseen kielitaitoon millään negatiivisella tavalla.

toiseksi parasta on se, että näkemistä ja tekemistä riittää sekunnin jokaiselle sadasosalle. viime reissulla keskityimme manhattaniin, josta yksinään löytyy katsomista viikoiksi, ja tällä kertaa päätimme kartoittaa myös brooklynin puolta. ja sieltähän sitten löytyi williamsburg, new yorkin kallio. kaupunginosa, jossa asuu hippejä ja muita vapaa-ajattelijoita. herranjumala että ihastuin tuohon kaupunginosaan. sieltä löytyi mm. kirppareita, eksoottisia handcraft-myymälöitä, tatuointiliikkeitä, pikkukauppoja yms yms... meininki huomattavasti manhattania rauhallisempaa ja rennompaa, ihmiset vieläkin ystävällisempiä kuin manhattanilla... rakennuskanta vanhempaa ja rähjäisempää, mutta sympaattisempaa...

[paikallisessa musiikkikaupassa jutustelin hetken myyjän kanssa paikallisesta studiokulttuurista. täälläkin studioita perustavat ex-muusikot, ja muusikot, jotka haluavat säästää rahaa perustamalla oman paikan, jonka käyttäminen on kaupallisia paikkoja halvempaa (eli eivät mitään ruudinkeksijöitä nämäkään. studion pitämisessä ei ole oikeasti mitään halpaa...!). kaveri osoitti kauppansa vierellä olevia ränsistyneitä varastotaloja, ja luetteli nimeltä parisenkymmentä studiota, jotka olivat kaupasta kivenheiton päässä. jotkut niistä olivat minullekin levyjen kansista tuttuja... ja sadan metrin päässä oli sonic youthin studio, ja bändin kaveritkin kuulemma asuvat lähellä. vanhana sonic youth -fanina tämä ekskursio sai siis uudet mittasuhteet...]

tänään sadepäivänä suunniteltiin menevämme momaan, mutta sitten päätettiinkin lähteä manhattanin alakärkeen ostoksille. sadepäivää ei harmita viettää kaupan sisällä. aurinkoinen päivä (säätiedotuksen mukaan kai torstai) on varattu fillaroinnille. mahdollisesti central parkiin pyöräilemään, siis...

ahkyssä...

...kirjoittelen tätä. ajattelinpa kirjoittaa taas koska nyt sadepäivänä siihen on aikaa. laura on tanssitunnilla, ja itse ajattelin viettää hetken hotellihuoneessa, lepäillä (mehän on kävelty joka päivä varmaan yli 20km päivässä. jalat kiittää, ja selkä kans...) ja surffata netissä vastapäisen baarin wi-fi-palvelua hyväksikäyttäen.

verestin äsken viime reissun muistoja halvan syömisen osalta, ja kävelin parin korttelin päähän 7/11:iin hodarille. hintataso potkaisi päähän taas...:

valitsin burger big biten, joka on siis tuhti jauhelihajööti (jonka muoto mukailee hodarimakkaraa) pullakuoressa. viereiseltä tiskiltä saa hodariin mausteet. tarjolla on ketsuppi, sinappi, kurkkusalaatti, sipuli, paahdettu sipuli, jalapeno, oliivi, sipulirelissi (2 eri sorttia), chili, ja juustokastike. erityisen hauskaa on kahden viimeksimainitun annostelu. ne nimittäin otetaan chili-juustokastike-koneesta. hodari alle, paina haluamaasi nappia, ja kone plörtsäyttää sämpylään kuumaa täytettä norona... kaikkia täytteitä en hodariini kuitenkaan ottanut (eikä kai olisi edes sopinutkaan). juomaksi valitsin dr.pepperiä, pienimmän mukin mitä löysin (0,6 litraa). voin muuten vakuuttaa, että tällä setillä nälkä lähtee varmasti. olen aivan ähkyssä. ja mitä maksoi koko lysti?

$3.25 sis. verot!

siis hivenen alle 2,30€... voiko halvempaa edes olla...?

enää...

...muutama päivä reissuun! kauan kaivattua lomaa siis tiedossa...

kuluneen viikon olen tutustunut päivätyöläisen arkeen, kun gebardilla on ollut väliviikko keikoista. ihan kivastihan se näinkin menee, mutta aamuherääminen se vaan on yhtä helvettiä, ja koljan aikailu pukemisessa johtaa myöhästymiseen (olen tuntiliksalla, joten eipä ole tarkkaa työaikaakaan toisaalta...) melkein joka aamu. viime viikon rakensin kaapeleita. se on kivaa vaihtelua muulle työlle. paitsi välillä puuduttavaa, ja ajoittain yllättävän hidasta hommaa.

kolja oppi ajamaan pyörällä, ilman apupyöriä. treenaamisessa jeesasi lainatu potkupyörä. siis fillari, josta on poistettu polkimet ja jolla on siis helpompi ottaa tuntumaa tasapainoiluun itseä eteenpäin potkiessa. tämähän on siis nerokas keksintö. keski-euroopassa kuulemma yleinenkin. itse en ollut moisesta kuullutkaan, eikä ainakaan minun tutuista kukaan ole moisella opetellut... miksi? en tiedä. ehkä suomi on perähikiä.

koljahan on nyt niin pollea uudesta taidostaan, että ilmoittelee siitä suureen ääneen kaikille, tuntemattomillekin. "katos täti kun mä osaan jo ajaa hienosti ilman appareita". välillä pitää kertoa koljalle, että tuntemattomat eivät ehkä ihan osaa arvostaa uutta taitoa, vaikka se hienoa onkin...

käytiin muuten koljan kanssa katsomassa koljan suosikkibändiä, sydän sydäntä, levykauppakeikalla. kolja seisoi keikan ajan kaupan ikkunalaudalla kuupat päässä, lauloi mukana jos osasi, ja kohteliaasti taputti jokaisen biisin jälkeen. kanssakatsojia huvitti kun kolja huusi mukana "katsopas tätä / räkä pursuaa päästä / turvonneet silmät tukkeutuvat rähmästä...", itseäni myös. muutamat muut paikallaolleet pikkulapset (varmasti vanhempien mukaanpakottamia...) keskittyivät lähinnä itkemään, tai kaivamaan nenää... konserttijärjestelystä sen verran, että: kannattaako laittaa bändi soittamaan ulko-oven viereen? ensimmäiset paikalle tulevat jäävät "eturiviin", ja näinollen tukkivat kulun kauppaan ja sieltä pois... keikan jälkeen kuulinkin useiden nurkuvan pihalla sitä etteivät mahtuneet sisälle. kuitenkin keikan aikana kaupan takaosa oli tyhjillään. oveltahan sitä kyllä ei pystynyt varmasti näkemään.

sydän sydän on loistava bändi, jolla on hienoja biisejä, ja todella hienoja sanoituksia, mutta ko. keikka, joka oli ilmeisesti volumesyistä päätetty toteuttaa semi-akustisesti, oli pettymys aika monelta kantilta...:

soundi: ei miksaajaa, liian pieni pa (tai sitä ei oltu osattu/tajuttu vääntää kyllin lujalle yleisömäärään nähden). bändi oli ilmeisesti päättänyt kohteliaisuussyistä pitää soiton voimakkuuden kohtuullisena, ja luultavasti tästä johtuen musiikin dynamiikka oli totaalisen pois käsistä.

soitto: yhteissoitto kusi paljon. mahdollisia syitä voisivat olla se, etteivät bändin ukot kuulleet toisiaan kunnolla, ja/tai keskittyminen volatason kurissapitämiseen vei huomion itse soittamiselta.

biisivalinnat: noin puolet soitetuista biiseistä oli "auto"-levyltä. tässähän ei ole siis mitään vikaa, paitsi että ko.levy on 5 vuotta vanha, ja sen jälkeen bändi on julkaissut 2 uutta levyä, molemmat mielestäni rutosti parempia kuin "auto". uudelta levyltä kuultiin muutama ralli, mut "au"lta ei tainnut tulla yhtään... no, tämä nyt oli henkilökohtainen avautumiseni. suosittelen silti tutustumaan sydän sydämen tuotantoon. luultavasti löydät sieltä jotain kutkuttavaa...

nyt pitänee jättää avautuminen tältä erää, koska kolja jo vetää ulkovaatetta päälle.

pyöräilemään, siis...

kuukausi...

...näyttää kuluneen siitä, kun viimeksi oli aikaa kirjoittaa tänne. on pitänyt kiirettä. lauran blogista voi lukea mitä sillä aikaa tapahtui.

3 viikkoa reissuun! voi pojat, että pieni tauko tulee paikalleen... en tiedä, mitä tällä reissulla tulee eteen, mutta varmaan ainakin olennaiseen (musiikki ja komedia) tulee satsattua. ja ehkäpä käydään tsekkaamassa se MOMA. budjetti näyttää OK:lta, mut siellähän saa kyl rahaa palamaan. ostan varmaan ainakin 10 kengät, jos ovat yhtä halpoja kuin viime kerralla. näillä dollarin kurseilla saattavat toki olla halvempiakin... hah! 20 paria, siis.

kämppäkin alkaa muotoutua. ja äsken sain pinen "palautekeskustelun" jälkeen tyhjennettyä vessaan pari viikkoa sitten kantamani hyllykaapin, jonka tyhjennys minun kamoistani on odottanut liian kauan. hylly on nyt siis rakkaalla vaimollani meikkikäytössä.

parveke tyhjennettiin romusta ja paskasta myös. siellähän siis oli pääsiäiseen asti mm. 80m2 vanhaa, irtirevittyä laminaattia, rakennusjätettä, listanpätkiä, roskia, sahanpurua (remontin aikaan parveke toimi leikkaamona), tuhkiksia, mäyriksen pahveja jne. toimeennuttiin pääsiäispyhinä, ja päätettiin tyhjentää parveke romuista. suunnitelma oli aukoton (not!):

-romut kantamalla ulos ja autoon

-pääsiäispyhien jälkeen kaatopaikalle.

eipä toiminut.

kannettuamme ensimmäiset 40m2 laminaattia autoon, sitä ei enää mahtunutkaan enempää sisään. ja auton akselit olivat katketa. ja kaatikset kiinni. pohdimme vaihtoehtoja...:

-romut autosta takas parvekkeelle (liikaa duunia, se kama muuten painaa aika helvetisti)

-romut lähimmälle roskalavalle salaa (ei lavoja lähellä + suuri kiinnijäämisen ja sakon riski)

-romut esim. parkkipaikalle tai talon kulmalle muutamaksi päiväksi siistiin pinoon ja ensimmäisenä arkipäivänä kaatikselle (naapurit ois saanu paskahalvauksen tai huligaanit olis levitelly läjän ympäriinsä)

-totaalinen vitutus ja kaulakiikku (ei näin pienten ongelmien edessä)

ongelma ratkaistiin häiritsemällä pomoani vuoden pyhimpänä päivänä, pitkänä perjantaina (arvatenkin juuri kesken sukutapaamisen/muun tärkeän rauhoittumisjuhlan). tiedustelemalla paljastui, että firman kuorma-autot seisoivat käyttämättöminä pääsiäispyhien yli varaston pihassa. siispä laminaattikuormaa siirtämään firman fiat ducatoon. 3 akseleiden terveyttä uhmaavaa reissua myöhemmin parveke oli tyhjä, ja ducato paskaa puolillaan. pääsiäisen jälkeen tiistaina ajoin kuortsin kivikon sorttiasemalle tyhjennettäväksi (laittomasti, minullahan ei siis vielä ole kuorma-autokorttia. pian ehkä kuitenkin jo on...). kivikon asemalla tyhjentelin autoa hiki hatussa pakkassäässä, ja sain siitä flunssan joka ei meinaa parantua millään... mutta nyt alkaa palkinto häämöttää. kevään lämmössä lasitettu parveke toimii miltei ylimääräisenä huoneena...

auto ei meinannut mennä paskojen talvirenkaiden takia katsastuksessa läpi, joten piti laittaa uudet kumit alle. ostin uudet kesärenkaat, koska vanhat olivat jopa talvirenkaita heikommassa hapessa. 2 päivää jälkitarkastuksen ja myönteisen päätöksen jälkeen alkoi tulla lunta, ja vieläkin katson säätiedotuksia paniikin vallassa, ja pelkään pahinta. kesällä pitääkin sit ostaa uudet talvirenkaat ensi talveksi...

työkuvioissa kaikki on pysynyt suht ennallaan, mutta vaan tuplasti hektisempänä. päivätyötä kiertutekniikan varastolla (lähinnä varaston järjestelyä ja kaapelihommaa viimeaikoina) ja illalla ja viikonloppuina keikkoja gebardin kanssa. keikkoja on ollut ns. kyllin...

gebardin kanssa on tullut pyörähdettyä aika lailla, ja on hauska huomata kuinka paljon nopeammiksi purut ovat tulleet. aika harvaa huvittaa jäädä käkkimään mestoille yhtään pidemmäksi aikaa kuin on aivan pakko. laivakeikkaa on ollut yllättävänkin paljon (aikaisemmassa kirjoituksessani avauduinkin jo niistä...), sekä jokuset kissanristiäiset. silti en valita, rahaa tarvitaan (kolja tosin ei pidä siitä kun "isi käy ihan tyhmissä töissä!", ja se sanoikin "mä vihaan sua"). silti jollain tapaa "harmittaa" kun reissun aikana menee tsäbaut 8 keikkaa ohi (siis se rahapuoli harmittaa, ei loma).

eräälle keikalle gebardi sai hommattua tuuraavan saksofonistin muutaman minuutin varoitusajalla, kun vakifonisti joitui poistumaan synnytyssaliin alkunauhan soidessa. 3 ekaa biisiä meni yhdellä torvella, ja 4.biisissä lavalla oli fonituuraaja. mahtavaa toimintaa. onnea v-p:lle ja perheelle vielä (tyttö tuli siis)!

uuden digipöydän haltuunotto on ollut paljon arvelemaani nopeampaa, ja soundcheckien jähmeydestä on täten päästy eroon. myös huteja tulee vähemmän (mitä nyt yhdellä keikalla onnistuin mykistämään kaikki bändin kanavat kesken biisin; sekunnin olin jo paniikissa). ihan kiva konehan se on, vaikka periaatteessa olenkin enemmän analoogimäen poikia. digipöydän huono puoli on vaan se, että kaikki visuaalinen informaatio pöydän toiminnoista (ja niitä on PALJON) on ainoastaan pienellä ruudulla, ja ainakin näin alkuun huomaan tuijottavani näyttöä enemmän kuin itse keikkaa. eipä silti, ei minulle lavalle katselusta makseta, vaan korvien käyttämisestä (ja tuhoamisesta).

pääsiäisenä äänitimme myös lauluja uusiin lara-viisuihin. kotona (johtuen eräästä kalenterinkäyttöhäpsystä). hyviä niistä tuli. nyt kun kerkeis vielä miksaamaan, niin taas olis 3 uutta lara-raitaa kansan tärykalvoilla. on muuten aikamoinen urakka saattaa makuuhuone sellaiseen akustoinnilliseen tilaan, jossa saa äänitettyä levylle kelpaavaa laulua... ja mäkki toimi pro toolsin alustana kuin unelma. kymmenä raitoja kamaa plugareilla höystettynä pyöri pienimmällä buffer sizella ongelmitta (käsi ylös ne jotka ton ymmärsi!). eläköön mäkki. edittejä olen tehnyt ko. sessioihin mm. laivan hytissä, äärimmäisen epäergonomisissa olosuhteissa...

kaippa tässä tällä erää, väsy painaa. aamulla lähden asiakkaalle valoasennushommiin (yhtä hyvin vois laittaa sinne jonkun siivoojan tai ratikkakuskin. paskat minä niistä lampuista mitn tajua...).

trs.

sattuuko...

... jos laskee pulkalla puuta päin niin että saa aivotärähdyksen?

kysykää koljalta, se tietää. (massiivinen kuhmu, muuten)

lääkärin mukaan on syytä huoleen, jos lapsi puhuu sekavia. koljan tapauksessa kannattanee siis huolestua, jos se alkaa yllättäen olla skarppi ja puhua järkeviä...

laivalta...

...kotiin. ja hengissä. kai.

olipa aikamoinen rupeama taas. 4 päivää putkeen! ainoa poikkeus jo niin tuttuun gebardi-rutiiniin oli keskiviikko-illan big band show. muut illat sit mentiin tutummilla meiningeillä... pikkusen alkaa tympiä toi laivameininki 4 päivän aikana. menee hermot tekemisen puutteeseen, ruoan laatuun (tallinkin messiruoat ovat siis ihan paskoja!), yleisöön (miten kännissä voi edes olla? voiko niin kännissä olla muka kivaa?) ja jatkuvaan keinumiseen (huonohkot kelit).

totuttuun tapaan sain laivalla todistaa suomalaisten hyvää käytöstä. la-illan purkamis-shown aikaan laivan yökerhon baarissa oli vanhempi mies, jolle ei tarjoiltu enää lisää viinaa. tämä johtui paitsi herran kunnosta, myös siitä, että baarissa oli annettu valomerkki puolta tuntia aiemmin. silti, mies suivaantui sen verran että haukkui baarin nais-baarimikon sekä ryssäksi että huoraksi. tämän jälkeen herrasmiehen ystäväpiiri yritti tehdä vaikutuksen baarin tarjoiluhenkilökuntaan kyselemällä: "ettekö te tiedä, kuka tämä mies on?". eivät tienneet. ehkä se johtui siitä, että jokainen raudottaja-rane ei voi olla virossa julkkis... (jos minä olisin ollut baarissa töissä, olisin luultavasti vastannut kyselyyn seuraavasti: "no mutta kyllähän minä toki herran tunnen. hänhän on ilmiselvästi hra Känninen. hra Ääliö Känninen.")

herrasmiehet siis kunnostautuivat. mutta mitäs mieltä olette sitten naisten käytöksestä...?

yleisön joukossa oli "keravalaistunut rokkimimmi", ikää kuulemma (bändin heppujen mukaan, joilta tämän jutun kuulin) päälle 40. tämä sankaritar taisi hieman ihastua gebardin rumpaliin. joka kerta saatuaan katsekontaktiin rumpalin kanssa, hän alkoi nostaa jo valmiiksi liian lyhyttä paitaansa ylös, paljastaen muutaman läskimakkaran, ja simuloida naisen masturbaatioliikkeitä. setin päätteeksi nainen huikkasi eräälle toiselle orkesterin edustajalle seuraavasti: "sano sille teidän rumpalille, että se saa multa ihan mitä vaan! ja mulla on TOSI HYVÄ PILLU!"...

että näin! osaahan ne naisetkin.

lisäksi laivalla oli tottakai se perusördääjäjengi,

(1) jotka eivät osaa pitää turpaansa kiinni edes yöllä,

(2) jotka horjuvat päämäärättömästi hyttiään löytämättä pitkin laivan käytäviä haukkuen kaikkia virolaisia ryssiksi ja kaikkia naisia (kansallisuuteen katsomatta) huoriksi,

(3) joita työnnetään laivasta ulos kärryillä liian kovan humalatilan vuoksi,


(4) jotka tallinnaan viinaa ostaman mennessään unohtavat maihinnousukorttinsa (passitarkastuksien loppumisen jälkeen tärkein matkustusdokumentti) laivaan, ja sitten öykkäröivät maahantuloviranomaisille heidän omalla maallaan.

hyvä suomi!

oli kivaa... : /

pyyntö...

...ikean ja muiden lasten valmistamien huonekalujen ja tarvikkeiden myyjille...:

voisitteko vittu kiinnittää huomiota laatuun?! lapsityövoiman pienissä kuluissa säästämänne rahan voisitte käyttää esim. työntekijän koulutukseen, ja laadunvalvonnan puitteissa esim. ylimääräiseen tarkastusvaiheeseen.

ja tätä lukeville arvoitus:

arvatkaas kuka kasasi taas tänään huonekalua, jonka rei´ät olivat väärin porattu, ja koko huonekalu oli valmistusvirheistä johtuvista syistä ns. levitä käsiin?

perkele.

alkuvuosi...

... on ollut superkiireinen. päivätöiden päälle tammikuussa oli 18 keikkaa, helmikuussa taitaa tulla tusina täyteen. ja onpa väliin mahdutettu myös muutama studiopäivä...

nyt ahdistaa kun pitäis saada studiopäivien jälkityöt, editointi, täytäntöön, että pääsisi miksaamaan. ja mr.moun -hommakin pitäs polkasta käyntiin (puhuin hetki sit jannen kanssa, ja koetettiin kartoittaa molemmille sopivia vapaita päiviä. niitä on vähän, eikä jannen vauvatilanne ainakaan helpota asiaa... minä tosin kiireilläni olen jäävi sanomaan asiaan yhtn mitn...).



eilen oli keikka järvenpäässä gebardin kanssa. paikka oli kusenpolttama casino. soundcheckin jälkeen, kun paikka avattiin, dj "täräytti" kaiuttimista ilmoille "tulipunaruusut"! yleisön keski-ikä oli yli kuudenkymmenen. ja tanssilattian valtasi hiihtoliitto. vaikutti siis lupaavalta. heräsi epäilyksiä siitä kuinka bile-setti otettaisiin vastaan...

iltaa kohti mentäessä meininki ei juuri muuttunut. hiihtoliiton edustus tanssilattialla loppui joka kerta, kun dj "ei pysynyt lestissään", so. soittanut 40 vuotta, tai vanhempaa musiikkia. takahuoneessa sit odoteltiin, ja arvailtiin illan kulun suuntaa. takahuone sinänsä oli muuten suht viihtyisä, ja siellä oli jopa sauna(!), jossa kävimme ernon kanssa ennen keikkaa. edes homeenhajuiset pyyhkeet eivät pilanneet sauna-nautintoa.

noin tuntia ennen keikkaa tapahtui täysikäännös. kaiuttimista tuli ensin hurriganesia. sitten jotain nuorison suosimaa elektroonista. sitten teknoa. ja äänenvoimakkuus kasvoi samassa suhteessa. hiihtoliitto oli tässä vaiheessa ns. suksinut "huittuun" tanssilattialta, ja humalaiset ördääjät alkoivat vallata lattiaa temmellyskentäkseen. jo päivällä meille oli osoitettu 2 mahdollista miksauspöydän sijoituspaikkaa, toinen baarin takanurkassa, ja toinen tupakkaparvekkeen oven vieressä. sijoituspaikan valitsin oikein: paitsi että minua oli varoitettu tupakkapartsin ovella kaatuilevista ihmisistä, peränurkkaan sain rakennettua aika hyvän "keikkabunkkerin". pöydillä rajatussa nurkkauksessani miksauspöytä sijoitettiin mahdollisimman kauas kaikista mahdollisista oluenlaskupaikoista, ja vuorattiinpa tiski vielä v-p:n tuomalla kevytpeitteellä... hyvin pysyi tiski suojassa, eikä ihme kyllä kukaan yrittänyt vandalisoida sitä (vaikka yleisön pelikunnon huomioonottaen se olisi ollut jopa todennäköistä).

eka setti otettiin vastaan kohtuullisen hyvin. jokunen jopa intoutui tanssimaan. ilmoitus toisesta setistä otettiin vastaan innostuneesti.

tauko venyi paikan pyynnöstä pitkähköksi ("voisko pitää pidemmän tauon, kun ois kiva, ettei sais jengin pysymään vähän pidempään...")

toisen setin alkaessa menin tontilleni availemaan tiskin laatikkoa hyvissä ajoin, kun kuului terävä rämähdys (ääneltään verrattavissa kolahdukseen, joka syntyy kun vanha ovi paiskataan täysillä kiinni). huomioni kiinnittyi ensin tupakkapartsin oveen, mutta en huomannut siellä mitään "äksöniä". partsin oven viereisessä pöydässä sen sijaan tapahtui. kaksi umpikännistä urpoa paini lattialla mustien laatikoiden kanssa... mitä vittua...? no, vasemman puoleinen PA-torni oli kaadettu! ja nämä urpot koettivat korjata vahinkoaan nostamalla pinkkaa takaisin pystyyn. väärinpäin (siis 30kg subbari tolpan nokkaan 10kg yläpää-kaapin päälle [tetris ei siis suju känniseltä])! sutena paikalle, ja komennus minulta (M) känniurpoille (KU):

M:-"mitäs vittua?! kaadoitte sitten PA:n!"

KU:-"öörgääh... me nostetaan se takas..."

M:-"ette vittu enää koske siihen, laske se nyt saatana alas!"

KU:-"...mihin tää menee..."

M:-"ei mihinkään! painu nyt vittuun siitä, ja anna mun hoitaa se!"

KU:"me autetaan..."

M:-"ette auta! häipykää!"

aloin kammeta läjää pystyyn oikeinpäin, yläkaapista kiinnipitäen, kun taakka yht´äkkiä kävi raskaammaksi. känniurpohan se siellä nosti "apuna" subbaria, eli koko PA-pinkka tolppineen oli nostettu ilmaan. läjää piti kasassa välitolppa, joka ei muutoin ole varsinaisesti millään kiinni PA:ssa...

M:-"laske se alas!"

KU:"...täh..."

M:- painu nyt vittuun, tai potkasen päähän!"(ei varmaan ois edes onnistunu murtuneella varpaalla, mutta kävin niin kierroksilla, että olin valmis ottamaan riskin)

nostin PA:n pystyyn, kävin ilmoittamassa bändille sattuneesta, ja sanoin että systeemi pitää testata ennenkuin keikka voi jatkua (vastaavissa iskuissa yläpään pilli saattaa katketa ripustuksistaan irti). soitin pikaisesti jotain musiikkia pinkasta ja totesin sen vielä toimivan. keikka jatkui hetken päästä, onneksi hieman rauhallisemmissa merkeissä. on suoranainen ihme, ettei PA:n alle jäänyt ihmisiä... (tavallaan harmi, ettei kaataja itse tullut kolhituksi. siitä saattaisi vaikka oppia jotain)

toisen, ja onneksi viimeisen setin jälkeen alettiin sitten odotella purkua, johon oli aikaa tunti. yleisön poistuessa klo 3.30. suoritettiin spontaani "motiivipurku" (tosi nopea purku ja auton pakkaus), ja lähdettiin ajelemaan kotiin päin. tallilla oltiin 4.45, ja kotona aika tarkkaan klo 5 aamulla. vielä nukkumaanmennessä vannotin itseäni ottamaan tuuraajan, jos ko. paikkaan buukataan vielä keikka.

herätys tuli 8.30, kun isä aloitti kaakelin sahaamisen (meidän vessan lattian laatoitus siis työn alla). eli vähillä yö-unilla mennään taas, mutta vessan (ja sitämyötä koko remontin) loppuunsaaminen on prioriteetti. minkäs tekee.

tänään mennään saloon, yhtä hirveään mestaan. artesaanin taitoja kysytään, kun kamat pitää saada suojattua ördääjiltä...

huhhuh. kyllä ihminen voi olla tyhmä, kun ammattinsa valitsee.

tänään...

...tampereelle keikalle. murtuneella varpaalla. autolla pystyy ajamaan mitenkuten. kävellessä pitää olla vielä varovainen (tai siis on, koska pelkää sitä vihlaisua, joka tulee kun varvas osuu johonkin/liikahtaa).

toivottavasti visa osaa ilmoittaa alkavasta setistä ajoissa, esim. 15 min. etukäteen. tällä jalalla ei nimittäin juosta...

viikonlopulle tulee keikkaa kanssa. en saanut ketään tuuraamaan, tai edes standby, jos en itse pääsisi. siis pakko mennä, pystyi tai ei...

toivottavasti vessan remppa saadaan tällä vkolla loppuun.

nyt...

...kyllä lähtee, nimittäin.

tänään menin aamulla töihin varastolle, niinkuin alkuviikon studiossa viettäneen arkeen palatessaan pitääkin. on tavallaan jo ollutkin pieni ikävä oikeisiin, fyysisiin töihin kaiken keikkailun, ja studion jälkeen. aamupäivän järjestelin varastoa, ja pienimuotoisia suunnittelupalavereitakin käytiin. iltapäivällä pakkailin sami saaren PA:ta.

noin klo 15 varastolle tuli uusia tavaroita. yksi näistä uusista tavaroista oli trussikärry, jonka nimi on "truss butler". itseäni (muita myös) hymyilytti suuresti laitteen nimi. trussihovimestari. kyseessä on siis kärry, joka helpottaa trussiputkijärjestelmän liikuttelua, ja tietyissä tapauksissa kasaamista.

truss butler toimitetaan osina. tämä johtunee kuljetuskustannuksien karsimisesta. aloin siis avata laatikkoja, ja purkaa pakettia. eipä hetkeäkään kun tein kohtalokkaan virheen: nostin suurehkoja teräspalkkeja pahvilaatikosta, kun yksi palkki irtosi otteesta, ja tippui kolahtaen. varpaalle.

stoalaisena en huutanut, tai älähtänyt, vaan vastasin rauhallisesti, kun kari kysyi meteliä säikähtäneenä olenko hengissä. kipu oli tässä vaiheessa pienempi paha kuin säikähdys.

kasasin "butlerit" jakoavainta ja pulttikonetta avuksikäyttäen loppuun, ja olin tyytyväinen lopputulokseen. lähdin töistä pian klo 16 jälkeen ("nähdään maanantaina", huikkasin lähtiessäni).

autolla ajaminen ei tuottanut ongelmia, mutta parkkipaikalta sisään kävely tuotti. aika paljon. lauran vaatimuksesta läksimme marian sairaalaan ottamaan röntgenkuvat.

ensin odotin tunnin, sitten tuli lääkäri,joka tiedusteli tapahtuneesta. lääkäri sanoi, että laittaa lähetteen röntgeniin, ja että voisin odottaa polin eteisessä. tässä kohtaa meitä viihdyttivät:

-umpikänninen spurgu, jolta oli ilmeisesti kaatuessa rikkoutunut nenä, ja puolet kasvoista (lääkäri sanoi, että tikkejä tarvitaan... ei yllättänyt). myöhemmässä vaiheessa mies kuorsasi kuin hirvi.

-vanhempi nainen, jonka järjen majakka ei ns. tuikkinut täysillä. hän kyseli ja kommentoi tyyliin: "... mitä järkee täällä on olla vankina vankilassa...", "...tämä kaikki on niitten porvarien syytä...", "...poliitikot on syypäitä...", "...alamäki on alkanut suomessa...", "...perkele saatana, missä ne lääkärit on..." jne, jatkaen vaikka häntä pyydettiin kanssa-sairaiden taholta lopettamaan...


tunnin päästä lääkäri tuli takaisin sanoen: "no, sinut on sitten kuvattu...", mutta kerroin ettei ole. nolo ilme kasvoillaan lääkäri totesi, että hän TAISI UNOHTAA KERTOA, ETTÄ MINUN OLISI PITÄNYT JONOTTAA RÖNTGENIN JONOSSA. erityisen vekkuliksi asian tekee se, että laura viisaampana (ja liikuntakykyisempänä) kävi erikseen kysymässä hoitajalta, että missä meidän tulisi jonottaa kuviin. vastaus oli ollut sama: polin eteisessä.

sitten könkkäsin röntgenin odotustilaan. kuvat saatiin otettua pian, ja palasin polin puolelle kuulemaan tuloksia. puolen tunnin jälkeen lääkäri kutsui minut huoneeseensa, ja näytti tietokoneen ruudulta MURTUNEEN isovarpaani (pala irti varpaan luun kulmasta). 2 viikkoa sairaslomaa, ja ERITTÄIN STYDIT kipulääkkeet, thank you ma´m.

eipä "nähty maanantaina".

nyt istun kotona, ja varvas alkaa olla paitsi mustunut, myös hyvin turvoksissa. ja särkylääkettä kuluu.

don´t fuck witn the truss-butler.

p.s.: if in doubt, osta turvakengät.

kipeenä...

... taas. ja studiossa. töissä.

siis lara-sessiota on väännetty alkuviikko artturin kans. tämän mahdollisti se, että minua ei tapettu kurikassa gebardin keikalla. eikä tampereella.

mut tampereella gebardin upouuden miksauspöydän päälle kaatui kaljaa, TAAS! tarkemmin sanottuna tiskin casen (eli kuljetuslaatikon) päälle. voi sitä sadattelun määrää... tälläkään kertaa syyllinen "ei tehnyt sitä, eihän se ollut edes hänen lasinsa...". eipä tietenkään... minähän todistin tapahtuneen noin 20cm päästä, ja tällä kertaa syyllisestä ei ole pienintäkään epäilystä. pöytä (ja kaljan kaatanut urpo) taisi kuitenkin välttyä kuolemalta.

vaikka studiossa oleminen kipeänä (flunssa, kuume, kurkkukipu, keuhkokipu jne.) onkin raskasta, voisin välttää olevani tyytyväisempi jälkeen kuin koskaan ennen. 3 herkkupalaa odottaa valmistumistaan...

-sunday: ilmava ja ambientti rauhoituspala, jossa nerokas "saksofoni-pinkka". hiiiidaaas tempo.

-shotgun song: erilainen "r´n´b"-pala, jonka sanojen ja musiikin kontrasti on omaa luokkaansa.

-pictures: tässäkin sanojen ja musiikin kontrastia piisaa. surullis/ahdistava raita. mukana myös taidetta.

huomenna 4-päiväisen session viimeinen päivä, eli luvassa viimeistelyä, ja sovitusten läpikäyntiä. laulut tehdään myöhemmässä sessiossa (eipä se nyt onnistuisikaan, koska laura on kipeänä. kolja muuten myös...). miksaukset vielä myöhemmin.

levitykseen tulee sit kun saadaan valmiiksi. voi siihen hetki mennä toki. sillä välin, kertokaa larasta tutuillenne...

myöh.

kurikassa...

...saan varmasti puukosta! täällä siis keikalla gebardin kanssa. huomenna tampereelle (jos treen jengi lukee tän ajoissa: ottakaa yhteyttä. paljon vapaata aikaa päivällä...).

puukotuksen varmistin ottamalla ainoaksi huppariksi vaaleanpunaisen.

jyväskylästä...

... tampereen ja turun kautta helsinkiin vei tämä joksikin aikaa viimeinen rubik-reissu. tämän reissun päälle rubik vetäytyy pitkähkölle keikkatauolle, ja suunnittelemaan uutta levyä. joitakin irtokeikkoja saattaa kuitenkin keväälle sopia.

jyväskylässä jengiä oli heikohkosti, mutta syynä lienee enimmälti keskiviikko-ilta. lämppäribändin (jyväskyläläinen frail) vedon kuvasi kuvausryhmä, mutta yleisökadosta johtuen kuvausryhmän vastaava tiedusteli saisiko hän käyttää taltioinnissaan yleisö-otoksia rubikin keikalta... lupa myönnettiin. eli kun katsot frailin livevideota, yleisö (joka seisoo ns. tumput suorana) on rubikin yleisöä... keikka oli hyvä ja majoitus sijaitsi lutakon yläkerrassa (jossa sängyt ovat yllättävän miellyttävät). jussin bassosta oli yläsatula ns. paskana, joten satula-aihiota etsittiin aamulla jyskylän musiikkiliikkeistä...

...mutta aihio löydettiin vasta tampereelta seuraavana päivänä. ennen keikkaa aihiota sitten viilattiin 2 vuorossa jussin kanssa. viilauskäden puutuminen merkkasi vuoronvaihtoa. pari tuntia myöhemmin aihio alkoi muistuttaa basson satulaa, joten se painettiin kaulaan kiinni, ja jatkettiin työstöä. basso saatiin soittokuntoon noin tuntia ennen keikkaa, vaikkakin viimeistely jäi myöhemmälle työkalujen puutteen vuoksi. aika rujon näköinen luun pala oli siis bassossa tampereella.

tampereen torstai-illassa oli väkeä suorastaan yllättävän hyvin. keikka oli silkkaa rautaa, ja itse olin panokseeni tyytyväinen. suorituksen onnistumista edesauttoi kunnollinen soundcheck päivällä. edes klubin desibelirajaa (105 dBA slow) ei rikottu, ihme kyllä. kuski markku debytoi valomiehenä, ja hoiti tontin kunniakkaasti.

tampereen aamussa oli roudauksen jälkeen ohjelmassa aamiainen/lounas, ja ruokailupaikaksi valittiin erikssonin tuomaksen suosituksesta legendaarinen telakan ravintola. spagetti bolognesen valinneet eivät todellakaan joutuneet pettymään. loistavaa ruokaa. voittaa pizza-hommat selkeästi. suosittelen telakan ravintolaa varauksetta.

tre-tku pätkällä viimeistelin satulan estetiikaltaan nykyaikaan sopivammaksi, "herrasmiehen biltemasta" (eli clas ohlsonilta) hankkimallani hiekkapaperilla. syntynyt luupöly muistutti muutamien riemuksi kokaiinia... lopputulos on hieno, vaikkaa itse sanonkin. ennenkaikkea se on toimiva.

turun perjantai-ilta otti rubikin vastaan hienosti. turun järjestelyt olivat artistiruokaa (kiinalaista, todella epäilyttävää mössöä) lukuunottamatta hyvät, mm. majoitukselta 50m keikkapaikalle. kerkesin jopa nukkua tunnin verran soundcheckin ja keikan välissä. keikalle turun klubiin tuli kansaa arviolta reilut 200 henkeä, eli tupa täyteen, ja ihmiset tuntuivat tykkäävän meiningistä. lämppäreinä esiintyivät tuvalu ja turkulainen stanley. turussa nähtiin tämän pikkurundin ehkä paras veto rubikilta, ja 100% suoritus allekirjoittaneelta. ainoat asiat, jotka jäivät (vain hieman, tosin...) painamaan, olivat tsekin ja vedon välissä muuttuneet master-EQ-säädöt, ja Aura Audio -PA:n todella kumma soundi (Naura [sic] Audio summaa middlejä ihan omalla tavallaan). keikan jälkeen hyppäsimme samulin kanssa yöbussiin, jolla ajoimme kotiin aamuksi. miksikö? meillä molemmilla on kotona lapsi (samulin tyttärellä ikää 6,5 vkoa)... lapsettomat jäivät turkuun, arvatenkin dokaamaan... : )

tänään vielä 1 veto hgissä, gloriassa. paikka tunnetaan karmeasta akustiikastaan, ja kuulemma monitoripään miksaajat ovat aika eksoottista porukkaa... saas nähdä...

btw,

laran live-bändi alkaa hahmottua, kunhan muutama aikataulu-ongelma saataisiin oikaistua. tällä hetkellä bändissä voisi sanoa siis olevan ainakin rumpu-basso-kitara-koskettimet -akseli kasassa. joillekin saattavat olla tuttujakin kasvoja. tästä lisää tuonnempana. uutta laraa kasaillaan ens vkon alulla studiossa muutaman päivää, levitetään sit kun on valmista.

ja...

...kuinkas sitten kävikään...? taisinkin muutama posti sitten ihmetellä, että mitä viikonlopun turun keikoilla tapahtuu. turku se vaan pitää pintansa. tällä reissulla turku teki gebardin miksauspöydästä muutaman kilon köntin jätemetallia. tätä kirjoitan paluumatkalla pakussa.

eka ilta meni yleisökadosta huolimatta ns. nappiin. toisen illan yleisömäärä oli paljon parempi, ja bändi hyvässä vireessä. erityisesti tuuraava kitaristi, arto mäkelä, antoi parastaan (tai arton tapauksessa ehkä vaan peruskamaa, mutta ainakin allekirjoittaneen korvia arton soitto aina hivelee).

esiintymispaikan miksauspiste oli sijoitettu tanssilattian taakse, ja miksaajan erotti yleisöstä kapea aita/baaritiski, leveydeltään noin 20cm. jokainen, joka on baarissa käynyt, tietää, että ko. tiski on otollista alustaa juomalaseille. kun bändi alkaa soittaa, juoma pitää saada pois käsistä (ainakin naisten, miehet keskittyvät kaljanjuontiin tanssiessakin). näinhän se menee, ja kai pitääkin mennä. mutta:

ekan setin lopulla sain "yllätyksekseni" (siis tämähän on antanut odottaa itseään jo kauan...) todistaa, kuinka täysi kaljatuoppi kaatui aidalta suoraan mikserin päälle. ensimmäiseksi kädet irti pöydästä sähköiskun välttämiseksi, sitten katselemaan syyllistä. aidan toiselta puolelta katsoi hätäreaktiostani hölmistynyt nuorehko nainen, jonka käsi liikkui vieläkin hänen laskettuaan tuopin kaatuneen tuopin lähistölle. kyynärpää oli täsmälleen siinä, missä kaatunut tuoppi oli ollut. kysyin naiselta, oliko tällä mitään käsitystä kuinka kalliin virheen oli juuri tehnyt. ei ollut. sitäpaitsi "hän ei sitä ollut tehnyt". eipä tietenkään. painoin naaman mieleen (minun naamamuistillani hyvin hankalaa, varsinkin vallitsevissa valaistusolosuhteissa), ja säntäsin hakemaan baaritiskiltä paperipyyhkeitä. 10 sentin paksuisella tukulla paperia kuivailin sitten pöytää muutaman biisin ajan, setin loppuun. ääni kulki pöydässä, ja kaikki näytti olevan ns. kunnossa...

settitauolla pyysin baarin henkilökuntaa tilaamaan paikalle turvahenkilökuntaa. nainen lähti ystäviensä seurassa setin päätyttyä pikkulaan, ja turvamiehen löydyttyä menimme yhdessä pikkulan ovelle naista vastaan.

hetken kuluttua nainen tuli ulos vessasta, ja huomattuaan minut sanoi, kuin ohimennen tokaisten:" siis vähän mä säikähdin sitä sun säpsähdystä...". kun nainen huomasi mukana olevan turvamiehen, muuttui ilmekin vähän huolestuneeseen suuntaan. kun turvamies kysyi naiselta henkilötietoja mahdollisia korvauskysymyksiä varten, nainen kieltäytyi antamasta niitä. hän aloitti kaverinsa kanssa hokemaan: "siis varmaan en kaatanu mitään", " en se ollu minä", "nii, ei toi sitä tehny", "millä oikeudella sä tollasta väität" jne... kun turvamies kertoi naiselle, että henkilötiedot tarvitaan, ja tarvittaessa paikalle tilataan poliisi selvittämään asiaa, nainen vain pillastui enemmän. hän kieltäytyi näyttämästä mitään henkilödokumenttejaan. nainen lähtikin siis turvamiehen talutuksessa rimpuillen turvamiesten koppiin.

tauolla turvamies kävi kertomassa, että paikalle tilattiin lopuksi poliisi, koska nainen kieltäytyi yhteistyöstä. poliisi onki henkilötiedot, ja toimitti meille naisen yhteystiedot. yhteyttä otettaneen ensi viikolla.

toisen setin alussa huomattiin, että pöytä oli äänensekoittamisen sijaan muuttunut pörinägeneraattoriksi, ja keikan miksaaminen pöydällä todettiin mahdottomaksi. muutamaa "pakotietäkin" kokeiltiin, mutta ei onnistunut. lopulta bändi päätyi esittämään loppusetin monitorit yleisöön päin käännettynä. minun miksailuni olivat siis siltä erää ohi. aloin pakata kamoja lähtökuntoon.

äänipöydän vaihtamisesta on ollut puhetta jo pitkään. nyt asia nousee akuutiksi pakon kautta.

eniten minua ihmetytti koko asiassa kuitenkin naisen reaktio, ja totaalinen kieltäytyminen yhteistyöstä. luulisi että olisi hänenkin intresseissään selvittää syyllinen, joka yhtä hyvin voi olla joku muukin. mut ei... "en kerro, en myönnä, enkä ollu, mutsis oli..." eikä nainen edes vaikuttanut erityisen päihtyneeltä. en tiä, ehkä ihmiset reagoi joskus kiihtyessään noin...

shit happens in turku.

hyvää...

...uutta vuotta!

kämppä alkaa muistuttaa asuinpaikkaa rakennustyömaan sijaan. kosteusmittaaja kävi aamulla toteamassa kylpyhuoneen lattian kuivuneeksi, joten kylpyhuoneremontti alkanee pikapuoliin. tällä hetkellä eniten työtä vaatii työhuone (soittimet, tietokoneet jne.), josta kirjoitushetkellä uupuu ainkin valaistus, työpöytä, hyllyä, listoitusta jne. muuten olen monessakin suhteessa asunnon tilaan tyytyväinen, mutta sen purkaminen tekstiksi vaatisi liikaa aikaa ja palstatilaa, joten tervetuloa visiitille. katellaan sit kiinnostuneiden kans "in person".

aika pitkän loman olen joutunut pitämään töistä ko. rempan ja sairastelun takia, mutta ihan hyvään paikkaan kieltämättä tuli. nyt vaan tuntuu oudolta alkaa taas painamaan duunia, vaikkakin alkuvuosi on suht iisi... muutama keikka tulossa, ehkä jotain studiollekin.

perjantaina gebardin kanssa turkuun. saas nähdä uusiiko turun kauhu-show, vai saako "tipaton" jengin käytöksen kuriin. kirjoittelen, jos tulee poikkeavaa matskua (oikeastaan uskoisin että tulee, ollaan sentään turussa...). gebardin auto siis saatiin korjattua, eli omilla kamoilla mennään.

pankin pilaama yllätyskin on nyt sitten paljastettu lopullisesti. keväällä lähdetään lauran kans reissuun, luultavimmin new yorkiin uudestaan, koska olen pistänyt rahaa jemmaan tappavalla tahdilla kesäkuusta saakka. kyseessä oli siis lauran synttärilahja. remonttilainaa ottaessa meidän säästötili (siis se, johon olin salaa jemmanut rahaa) oli siis merkattu lainanhoitotiliksi, jonka saldo piti tietysti esittää paitsi lainan takaajalle, myös allekirjoittajille. tässä vaiheessa laura luuli, että tilillä olisi noin 50e, ja kuultuaan asiain tolan, alkoi siis aavistaa... paljastin rahan käyttökohten kuitenkin vasta uutenavuotena. huhtikuuta odottaessa, siis...

kierrätyskeskukseen on kannettu jo noin 2 tonnia turhaa elektroniikkaa (viimeksi astianpesukone aamulla) ja vielä olis ylimääräinen telkkari. anyone? vaihdossa kelpaa siistikuntoinen kirjoituspöytä, tummaa puuta. myös bassot huomioidaan... : )

saas nähdä, viikot alkavat varmaan taas mennä ohi nopeammin...