...terveisiä. kirjottelen tätä jääkiekkopelin aikana. mulle nämä kansallisen yhteyden juhlahetket eivät sitten liene niin kovin tärkeitä... tai siis on mulla toinen silmä pelissä aina välillä.
reissu on siis takana, ja seuraavaksi alkaa arki. olenhan toki ollut suomessa jo muutaman päivän, muuta sen ajan olen pyrkinyt järjestämään asioita kuosiin (verotusta, ajokoulua jne.). saas nähdä millaiseksi paluu arkeen muodostuu...
gebardin keikankin jo kerkesin tekemään viime torstaina, ja täytyy sanoa, että olipas aikamoista...
soundcheckiä ei ollut, eli lennosta liikkeelle. bändin lisänä oli siis 10-miehinen puhallinsektio, ja esiintyminen apollossa. kasausapuna paikan dj, joka oli kyllä mukava heppu, mutta ei tuntenut paikan tekniikkaa juuri nimeksikään. eli itse kokeilemalla piti etsiä, kun asianmukaiset merkinnätkin puuttuivat. backstage olisi sopiva 4-henkiselle bändille. tässä kokooonpanossa jäseniä oli 15 + minä.
apollon akustiikka on surkea. kaikuaikaa tilassa arviolta noin 2 sekuntia. vain finlandia-talon suuri sali on tällä saralla huonompi. sitäpaitsi, miksi helvetissä joku joka suunnittelee ravintolaa, ja tietää että siellä tullaan esittämään live-musiikkia, valitsee juottolan katoksi betonisen kupolin? paskin mahdollinen vaihtoehto, koska kova kupolipinta kerää kaiken tilan metelin (lavalta, PA:sta, yleisöstä jne.) ja heijastaa sen alas suoraan kupolin lakipisteen alle pistemäisesti. minnekäs laitetaan miksauspiste sitten? no tottakai vittu ton kupolin alle! eli infernaalinen mekkala tanssilattialla on taattu.
entäs lava sitten? 3 tasossa. matalin taso ehkä 70cm tanssilattian tasosta, eli aika normaali meininki. leveydessä löytyy. syvyyttä ei aivan tarpeeksi. seuraava taso on edellisestä noin 30cm nostettu riseri, jonka päälle oli kätevää sijoittaa rummut ja backlinea. ihan ok sekin, mutta lues loppuun...
3. taso on edellisiä ainakin metrin ylempänä oleva lavan isoin osuus, ikäänkuin muun bändin takana. molemmilta puolin ylös kulkee kaarevat portaat. täällä olevat (meidän tapauksesa puhaltajat) ovat muusta, alemmilla tasoilla sijaitsevista orkesterin jäsenistä akustisesti täysin eristyksissä. tietysti asian voisi hoitaa asianmukaisella monitoroinnilla, mutta miksi? eikö olisi helpompaa tehdä kunnollinen, ja riittävän syvyyden omaava lava, jossa em. ongelman hoitaminen ei olisi laitteistoriippuvaista? haetaanko tässä nyt erilaisuutta? tällaisen lavadesignin kuvitelisin olleen viimeksi muodissa KISSin kultavuosina 70-luvun lopulla...
ilman tsekkiä tehtävän keikan alku on aina hakemista. niin torstainakin. vanha, laivakeikalla rakennettu miksausbalanssi ei pätenyt tässä tilassa. ensimmäisen biisin alkutahdeilla (kymmenisen sekuntia biisin alusta) ei laulu kuulunut, ja tästäpä eräs yleisön edustaja kävi heti ilmoittamassa ikävään sävyyn. sanoin, että asia korjataan pikimmiten. ja korjasin tilannetta.
6 sekuntia myöhemmin sama herra tuli taas vaatimaan laulua lujemmalle. minulla oli kädet täynnä töitä, ja siinä tilanteessa toiseen korvaan huutaminen ei auta tilannetta yhtään.
-"laita ny sitä laulua kovemmalle! vai ootko sä ees tullu tänne töitä tekemään!!??"
kysyin herralta olisiko hän kenties kiinnostunut ns. hyppäämään puikkoihin. vaihtoehtona tarjosin häipymistä. herra valitsi jälkimmäisen, ja työrauha palasi. seuraavan biisin alkaessa tilanne oli hallussa, ja soundi huomattavasti parempi.
tilan akustiikasta johtuen soundi ei kuitenkaan ollut parhaimmistoa, eikä bändikään luultavasti kuuntelun ongelmista johtuen yltänyt ihan parhaaseensa. hyvää keskitasoa kuitenkin. visa oli kipeänä, joten keikka loppui suunniteltua nopeammin äänen petettyä. tätä tapahtuu äärimmäisen harvoin, joten se tuntui hetken lievältä tappiolta.
purku oli yleisön vähyydestä, ja bändin motivaatiosta, johtuen sujuva, eivätkä humalaiset asiakkaat juurikaan häirinneet tapahtumaa.
autoa pakatessa mietin että millaiselle bändille apollo olisi puitteidensa puolesta hyvä vaihtoehto keikkapaikaksi. en keksinyt ollenkaan.
ei lämmittänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti