ja...

...kuinkas sitten kävikään...? taisinkin muutama posti sitten ihmetellä, että mitä viikonlopun turun keikoilla tapahtuu. turku se vaan pitää pintansa. tällä reissulla turku teki gebardin miksauspöydästä muutaman kilon köntin jätemetallia. tätä kirjoitan paluumatkalla pakussa.

eka ilta meni yleisökadosta huolimatta ns. nappiin. toisen illan yleisömäärä oli paljon parempi, ja bändi hyvässä vireessä. erityisesti tuuraava kitaristi, arto mäkelä, antoi parastaan (tai arton tapauksessa ehkä vaan peruskamaa, mutta ainakin allekirjoittaneen korvia arton soitto aina hivelee).

esiintymispaikan miksauspiste oli sijoitettu tanssilattian taakse, ja miksaajan erotti yleisöstä kapea aita/baaritiski, leveydeltään noin 20cm. jokainen, joka on baarissa käynyt, tietää, että ko. tiski on otollista alustaa juomalaseille. kun bändi alkaa soittaa, juoma pitää saada pois käsistä (ainakin naisten, miehet keskittyvät kaljanjuontiin tanssiessakin). näinhän se menee, ja kai pitääkin mennä. mutta:

ekan setin lopulla sain "yllätyksekseni" (siis tämähän on antanut odottaa itseään jo kauan...) todistaa, kuinka täysi kaljatuoppi kaatui aidalta suoraan mikserin päälle. ensimmäiseksi kädet irti pöydästä sähköiskun välttämiseksi, sitten katselemaan syyllistä. aidan toiselta puolelta katsoi hätäreaktiostani hölmistynyt nuorehko nainen, jonka käsi liikkui vieläkin hänen laskettuaan tuopin kaatuneen tuopin lähistölle. kyynärpää oli täsmälleen siinä, missä kaatunut tuoppi oli ollut. kysyin naiselta, oliko tällä mitään käsitystä kuinka kalliin virheen oli juuri tehnyt. ei ollut. sitäpaitsi "hän ei sitä ollut tehnyt". eipä tietenkään. painoin naaman mieleen (minun naamamuistillani hyvin hankalaa, varsinkin vallitsevissa valaistusolosuhteissa), ja säntäsin hakemaan baaritiskiltä paperipyyhkeitä. 10 sentin paksuisella tukulla paperia kuivailin sitten pöytää muutaman biisin ajan, setin loppuun. ääni kulki pöydässä, ja kaikki näytti olevan ns. kunnossa...

settitauolla pyysin baarin henkilökuntaa tilaamaan paikalle turvahenkilökuntaa. nainen lähti ystäviensä seurassa setin päätyttyä pikkulaan, ja turvamiehen löydyttyä menimme yhdessä pikkulan ovelle naista vastaan.

hetken kuluttua nainen tuli ulos vessasta, ja huomattuaan minut sanoi, kuin ohimennen tokaisten:" siis vähän mä säikähdin sitä sun säpsähdystä...". kun nainen huomasi mukana olevan turvamiehen, muuttui ilmekin vähän huolestuneeseen suuntaan. kun turvamies kysyi naiselta henkilötietoja mahdollisia korvauskysymyksiä varten, nainen kieltäytyi antamasta niitä. hän aloitti kaverinsa kanssa hokemaan: "siis varmaan en kaatanu mitään", " en se ollu minä", "nii, ei toi sitä tehny", "millä oikeudella sä tollasta väität" jne... kun turvamies kertoi naiselle, että henkilötiedot tarvitaan, ja tarvittaessa paikalle tilataan poliisi selvittämään asiaa, nainen vain pillastui enemmän. hän kieltäytyi näyttämästä mitään henkilödokumenttejaan. nainen lähtikin siis turvamiehen talutuksessa rimpuillen turvamiesten koppiin.

tauolla turvamies kävi kertomassa, että paikalle tilattiin lopuksi poliisi, koska nainen kieltäytyi yhteistyöstä. poliisi onki henkilötiedot, ja toimitti meille naisen yhteystiedot. yhteyttä otettaneen ensi viikolla.

toisen setin alussa huomattiin, että pöytä oli äänensekoittamisen sijaan muuttunut pörinägeneraattoriksi, ja keikan miksaaminen pöydällä todettiin mahdottomaksi. muutamaa "pakotietäkin" kokeiltiin, mutta ei onnistunut. lopulta bändi päätyi esittämään loppusetin monitorit yleisöön päin käännettynä. minun miksailuni olivat siis siltä erää ohi. aloin pakata kamoja lähtökuntoon.

äänipöydän vaihtamisesta on ollut puhetta jo pitkään. nyt asia nousee akuutiksi pakon kautta.

eniten minua ihmetytti koko asiassa kuitenkin naisen reaktio, ja totaalinen kieltäytyminen yhteistyöstä. luulisi että olisi hänenkin intresseissään selvittää syyllinen, joka yhtä hyvin voi olla joku muukin. mut ei... "en kerro, en myönnä, enkä ollu, mutsis oli..." eikä nainen edes vaikuttanut erityisen päihtyneeltä. en tiä, ehkä ihmiset reagoi joskus kiihtyessään noin...

shit happens in turku.