NYC, part deux

parasta täällä on se, ettei erotu joukosta turistina (paitsi jos kävellessään tuijottaa ylöspäin korkeista taloista hurmaantuneena...). vaikka heikomminkin englanninkieli taittuisi, ei poikkea paikallisesta keskitasosta lausunnallaan juurikaan. miksi? new yorkin väestöstä suuri osa on maahanmuuttajataustaista porukkaa, joille englanti on työkieli. kotona puhutaan perheen kesken omaa äidinkieltä. näinollen heikompikaan englanninkielentaito ei ole este, aiheuttaa korkeintaan muutaman lisäselvityksen asioidessa. enkä missään tilanteessa ole nähnyt kenenkään suhtautuvan toisen puutteeliseen kielitaitoon millään negatiivisella tavalla.

toiseksi parasta on se, että näkemistä ja tekemistä riittää sekunnin jokaiselle sadasosalle. viime reissulla keskityimme manhattaniin, josta yksinään löytyy katsomista viikoiksi, ja tällä kertaa päätimme kartoittaa myös brooklynin puolta. ja sieltähän sitten löytyi williamsburg, new yorkin kallio. kaupunginosa, jossa asuu hippejä ja muita vapaa-ajattelijoita. herranjumala että ihastuin tuohon kaupunginosaan. sieltä löytyi mm. kirppareita, eksoottisia handcraft-myymälöitä, tatuointiliikkeitä, pikkukauppoja yms yms... meininki huomattavasti manhattania rauhallisempaa ja rennompaa, ihmiset vieläkin ystävällisempiä kuin manhattanilla... rakennuskanta vanhempaa ja rähjäisempää, mutta sympaattisempaa...

[paikallisessa musiikkikaupassa jutustelin hetken myyjän kanssa paikallisesta studiokulttuurista. täälläkin studioita perustavat ex-muusikot, ja muusikot, jotka haluavat säästää rahaa perustamalla oman paikan, jonka käyttäminen on kaupallisia paikkoja halvempaa (eli eivät mitään ruudinkeksijöitä nämäkään. studion pitämisessä ei ole oikeasti mitään halpaa...!). kaveri osoitti kauppansa vierellä olevia ränsistyneitä varastotaloja, ja luetteli nimeltä parisenkymmentä studiota, jotka olivat kaupasta kivenheiton päässä. jotkut niistä olivat minullekin levyjen kansista tuttuja... ja sadan metrin päässä oli sonic youthin studio, ja bändin kaveritkin kuulemma asuvat lähellä. vanhana sonic youth -fanina tämä ekskursio sai siis uudet mittasuhteet...]

tänään sadepäivänä suunniteltiin menevämme momaan, mutta sitten päätettiinkin lähteä manhattanin alakärkeen ostoksille. sadepäivää ei harmita viettää kaupan sisällä. aurinkoinen päivä (säätiedotuksen mukaan kai torstai) on varattu fillaroinnille. mahdollisesti central parkiin pyöräilemään, siis...