enää...

...muutama päivä reissuun! kauan kaivattua lomaa siis tiedossa...

kuluneen viikon olen tutustunut päivätyöläisen arkeen, kun gebardilla on ollut väliviikko keikoista. ihan kivastihan se näinkin menee, mutta aamuherääminen se vaan on yhtä helvettiä, ja koljan aikailu pukemisessa johtaa myöhästymiseen (olen tuntiliksalla, joten eipä ole tarkkaa työaikaakaan toisaalta...) melkein joka aamu. viime viikon rakensin kaapeleita. se on kivaa vaihtelua muulle työlle. paitsi välillä puuduttavaa, ja ajoittain yllättävän hidasta hommaa.

kolja oppi ajamaan pyörällä, ilman apupyöriä. treenaamisessa jeesasi lainatu potkupyörä. siis fillari, josta on poistettu polkimet ja jolla on siis helpompi ottaa tuntumaa tasapainoiluun itseä eteenpäin potkiessa. tämähän on siis nerokas keksintö. keski-euroopassa kuulemma yleinenkin. itse en ollut moisesta kuullutkaan, eikä ainakaan minun tutuista kukaan ole moisella opetellut... miksi? en tiedä. ehkä suomi on perähikiä.

koljahan on nyt niin pollea uudesta taidostaan, että ilmoittelee siitä suureen ääneen kaikille, tuntemattomillekin. "katos täti kun mä osaan jo ajaa hienosti ilman appareita". välillä pitää kertoa koljalle, että tuntemattomat eivät ehkä ihan osaa arvostaa uutta taitoa, vaikka se hienoa onkin...

käytiin muuten koljan kanssa katsomassa koljan suosikkibändiä, sydän sydäntä, levykauppakeikalla. kolja seisoi keikan ajan kaupan ikkunalaudalla kuupat päässä, lauloi mukana jos osasi, ja kohteliaasti taputti jokaisen biisin jälkeen. kanssakatsojia huvitti kun kolja huusi mukana "katsopas tätä / räkä pursuaa päästä / turvonneet silmät tukkeutuvat rähmästä...", itseäni myös. muutamat muut paikallaolleet pikkulapset (varmasti vanhempien mukaanpakottamia...) keskittyivät lähinnä itkemään, tai kaivamaan nenää... konserttijärjestelystä sen verran, että: kannattaako laittaa bändi soittamaan ulko-oven viereen? ensimmäiset paikalle tulevat jäävät "eturiviin", ja näinollen tukkivat kulun kauppaan ja sieltä pois... keikan jälkeen kuulinkin useiden nurkuvan pihalla sitä etteivät mahtuneet sisälle. kuitenkin keikan aikana kaupan takaosa oli tyhjillään. oveltahan sitä kyllä ei pystynyt varmasti näkemään.

sydän sydän on loistava bändi, jolla on hienoja biisejä, ja todella hienoja sanoituksia, mutta ko. keikka, joka oli ilmeisesti volumesyistä päätetty toteuttaa semi-akustisesti, oli pettymys aika monelta kantilta...:

soundi: ei miksaajaa, liian pieni pa (tai sitä ei oltu osattu/tajuttu vääntää kyllin lujalle yleisömäärään nähden). bändi oli ilmeisesti päättänyt kohteliaisuussyistä pitää soiton voimakkuuden kohtuullisena, ja luultavasti tästä johtuen musiikin dynamiikka oli totaalisen pois käsistä.

soitto: yhteissoitto kusi paljon. mahdollisia syitä voisivat olla se, etteivät bändin ukot kuulleet toisiaan kunnolla, ja/tai keskittyminen volatason kurissapitämiseen vei huomion itse soittamiselta.

biisivalinnat: noin puolet soitetuista biiseistä oli "auto"-levyltä. tässähän ei ole siis mitään vikaa, paitsi että ko.levy on 5 vuotta vanha, ja sen jälkeen bändi on julkaissut 2 uutta levyä, molemmat mielestäni rutosti parempia kuin "auto". uudelta levyltä kuultiin muutama ralli, mut "au"lta ei tainnut tulla yhtään... no, tämä nyt oli henkilökohtainen avautumiseni. suosittelen silti tutustumaan sydän sydämen tuotantoon. luultavasti löydät sieltä jotain kutkuttavaa...

nyt pitänee jättää avautuminen tältä erää, koska kolja jo vetää ulkovaatetta päälle.

pyöräilemään, siis...