tänään...

...tampereelle keikalle. murtuneella varpaalla. autolla pystyy ajamaan mitenkuten. kävellessä pitää olla vielä varovainen (tai siis on, koska pelkää sitä vihlaisua, joka tulee kun varvas osuu johonkin/liikahtaa).

toivottavasti visa osaa ilmoittaa alkavasta setistä ajoissa, esim. 15 min. etukäteen. tällä jalalla ei nimittäin juosta...

viikonlopulle tulee keikkaa kanssa. en saanut ketään tuuraamaan, tai edes standby, jos en itse pääsisi. siis pakko mennä, pystyi tai ei...

toivottavasti vessan remppa saadaan tällä vkolla loppuun.

nyt...

...kyllä lähtee, nimittäin.

tänään menin aamulla töihin varastolle, niinkuin alkuviikon studiossa viettäneen arkeen palatessaan pitääkin. on tavallaan jo ollutkin pieni ikävä oikeisiin, fyysisiin töihin kaiken keikkailun, ja studion jälkeen. aamupäivän järjestelin varastoa, ja pienimuotoisia suunnittelupalavereitakin käytiin. iltapäivällä pakkailin sami saaren PA:ta.

noin klo 15 varastolle tuli uusia tavaroita. yksi näistä uusista tavaroista oli trussikärry, jonka nimi on "truss butler". itseäni (muita myös) hymyilytti suuresti laitteen nimi. trussihovimestari. kyseessä on siis kärry, joka helpottaa trussiputkijärjestelmän liikuttelua, ja tietyissä tapauksissa kasaamista.

truss butler toimitetaan osina. tämä johtunee kuljetuskustannuksien karsimisesta. aloin siis avata laatikkoja, ja purkaa pakettia. eipä hetkeäkään kun tein kohtalokkaan virheen: nostin suurehkoja teräspalkkeja pahvilaatikosta, kun yksi palkki irtosi otteesta, ja tippui kolahtaen. varpaalle.

stoalaisena en huutanut, tai älähtänyt, vaan vastasin rauhallisesti, kun kari kysyi meteliä säikähtäneenä olenko hengissä. kipu oli tässä vaiheessa pienempi paha kuin säikähdys.

kasasin "butlerit" jakoavainta ja pulttikonetta avuksikäyttäen loppuun, ja olin tyytyväinen lopputulokseen. lähdin töistä pian klo 16 jälkeen ("nähdään maanantaina", huikkasin lähtiessäni).

autolla ajaminen ei tuottanut ongelmia, mutta parkkipaikalta sisään kävely tuotti. aika paljon. lauran vaatimuksesta läksimme marian sairaalaan ottamaan röntgenkuvat.

ensin odotin tunnin, sitten tuli lääkäri,joka tiedusteli tapahtuneesta. lääkäri sanoi, että laittaa lähetteen röntgeniin, ja että voisin odottaa polin eteisessä. tässä kohtaa meitä viihdyttivät:

-umpikänninen spurgu, jolta oli ilmeisesti kaatuessa rikkoutunut nenä, ja puolet kasvoista (lääkäri sanoi, että tikkejä tarvitaan... ei yllättänyt). myöhemmässä vaiheessa mies kuorsasi kuin hirvi.

-vanhempi nainen, jonka järjen majakka ei ns. tuikkinut täysillä. hän kyseli ja kommentoi tyyliin: "... mitä järkee täällä on olla vankina vankilassa...", "...tämä kaikki on niitten porvarien syytä...", "...poliitikot on syypäitä...", "...alamäki on alkanut suomessa...", "...perkele saatana, missä ne lääkärit on..." jne, jatkaen vaikka häntä pyydettiin kanssa-sairaiden taholta lopettamaan...


tunnin päästä lääkäri tuli takaisin sanoen: "no, sinut on sitten kuvattu...", mutta kerroin ettei ole. nolo ilme kasvoillaan lääkäri totesi, että hän TAISI UNOHTAA KERTOA, ETTÄ MINUN OLISI PITÄNYT JONOTTAA RÖNTGENIN JONOSSA. erityisen vekkuliksi asian tekee se, että laura viisaampana (ja liikuntakykyisempänä) kävi erikseen kysymässä hoitajalta, että missä meidän tulisi jonottaa kuviin. vastaus oli ollut sama: polin eteisessä.

sitten könkkäsin röntgenin odotustilaan. kuvat saatiin otettua pian, ja palasin polin puolelle kuulemaan tuloksia. puolen tunnin jälkeen lääkäri kutsui minut huoneeseensa, ja näytti tietokoneen ruudulta MURTUNEEN isovarpaani (pala irti varpaan luun kulmasta). 2 viikkoa sairaslomaa, ja ERITTÄIN STYDIT kipulääkkeet, thank you ma´m.

eipä "nähty maanantaina".

nyt istun kotona, ja varvas alkaa olla paitsi mustunut, myös hyvin turvoksissa. ja särkylääkettä kuluu.

don´t fuck witn the truss-butler.

p.s.: if in doubt, osta turvakengät.

kipeenä...

... taas. ja studiossa. töissä.

siis lara-sessiota on väännetty alkuviikko artturin kans. tämän mahdollisti se, että minua ei tapettu kurikassa gebardin keikalla. eikä tampereella.

mut tampereella gebardin upouuden miksauspöydän päälle kaatui kaljaa, TAAS! tarkemmin sanottuna tiskin casen (eli kuljetuslaatikon) päälle. voi sitä sadattelun määrää... tälläkään kertaa syyllinen "ei tehnyt sitä, eihän se ollut edes hänen lasinsa...". eipä tietenkään... minähän todistin tapahtuneen noin 20cm päästä, ja tällä kertaa syyllisestä ei ole pienintäkään epäilystä. pöytä (ja kaljan kaatanut urpo) taisi kuitenkin välttyä kuolemalta.

vaikka studiossa oleminen kipeänä (flunssa, kuume, kurkkukipu, keuhkokipu jne.) onkin raskasta, voisin välttää olevani tyytyväisempi jälkeen kuin koskaan ennen. 3 herkkupalaa odottaa valmistumistaan...

-sunday: ilmava ja ambientti rauhoituspala, jossa nerokas "saksofoni-pinkka". hiiiidaaas tempo.

-shotgun song: erilainen "r´n´b"-pala, jonka sanojen ja musiikin kontrasti on omaa luokkaansa.

-pictures: tässäkin sanojen ja musiikin kontrastia piisaa. surullis/ahdistava raita. mukana myös taidetta.

huomenna 4-päiväisen session viimeinen päivä, eli luvassa viimeistelyä, ja sovitusten läpikäyntiä. laulut tehdään myöhemmässä sessiossa (eipä se nyt onnistuisikaan, koska laura on kipeänä. kolja muuten myös...). miksaukset vielä myöhemmin.

levitykseen tulee sit kun saadaan valmiiksi. voi siihen hetki mennä toki. sillä välin, kertokaa larasta tutuillenne...

myöh.

kurikassa...

...saan varmasti puukosta! täällä siis keikalla gebardin kanssa. huomenna tampereelle (jos treen jengi lukee tän ajoissa: ottakaa yhteyttä. paljon vapaata aikaa päivällä...).

puukotuksen varmistin ottamalla ainoaksi huppariksi vaaleanpunaisen.

jyväskylästä...

... tampereen ja turun kautta helsinkiin vei tämä joksikin aikaa viimeinen rubik-reissu. tämän reissun päälle rubik vetäytyy pitkähkölle keikkatauolle, ja suunnittelemaan uutta levyä. joitakin irtokeikkoja saattaa kuitenkin keväälle sopia.

jyväskylässä jengiä oli heikohkosti, mutta syynä lienee enimmälti keskiviikko-ilta. lämppäribändin (jyväskyläläinen frail) vedon kuvasi kuvausryhmä, mutta yleisökadosta johtuen kuvausryhmän vastaava tiedusteli saisiko hän käyttää taltioinnissaan yleisö-otoksia rubikin keikalta... lupa myönnettiin. eli kun katsot frailin livevideota, yleisö (joka seisoo ns. tumput suorana) on rubikin yleisöä... keikka oli hyvä ja majoitus sijaitsi lutakon yläkerrassa (jossa sängyt ovat yllättävän miellyttävät). jussin bassosta oli yläsatula ns. paskana, joten satula-aihiota etsittiin aamulla jyskylän musiikkiliikkeistä...

...mutta aihio löydettiin vasta tampereelta seuraavana päivänä. ennen keikkaa aihiota sitten viilattiin 2 vuorossa jussin kanssa. viilauskäden puutuminen merkkasi vuoronvaihtoa. pari tuntia myöhemmin aihio alkoi muistuttaa basson satulaa, joten se painettiin kaulaan kiinni, ja jatkettiin työstöä. basso saatiin soittokuntoon noin tuntia ennen keikkaa, vaikkakin viimeistely jäi myöhemmälle työkalujen puutteen vuoksi. aika rujon näköinen luun pala oli siis bassossa tampereella.

tampereen torstai-illassa oli väkeä suorastaan yllättävän hyvin. keikka oli silkkaa rautaa, ja itse olin panokseeni tyytyväinen. suorituksen onnistumista edesauttoi kunnollinen soundcheck päivällä. edes klubin desibelirajaa (105 dBA slow) ei rikottu, ihme kyllä. kuski markku debytoi valomiehenä, ja hoiti tontin kunniakkaasti.

tampereen aamussa oli roudauksen jälkeen ohjelmassa aamiainen/lounas, ja ruokailupaikaksi valittiin erikssonin tuomaksen suosituksesta legendaarinen telakan ravintola. spagetti bolognesen valinneet eivät todellakaan joutuneet pettymään. loistavaa ruokaa. voittaa pizza-hommat selkeästi. suosittelen telakan ravintolaa varauksetta.

tre-tku pätkällä viimeistelin satulan estetiikaltaan nykyaikaan sopivammaksi, "herrasmiehen biltemasta" (eli clas ohlsonilta) hankkimallani hiekkapaperilla. syntynyt luupöly muistutti muutamien riemuksi kokaiinia... lopputulos on hieno, vaikkaa itse sanonkin. ennenkaikkea se on toimiva.

turun perjantai-ilta otti rubikin vastaan hienosti. turun järjestelyt olivat artistiruokaa (kiinalaista, todella epäilyttävää mössöä) lukuunottamatta hyvät, mm. majoitukselta 50m keikkapaikalle. kerkesin jopa nukkua tunnin verran soundcheckin ja keikan välissä. keikalle turun klubiin tuli kansaa arviolta reilut 200 henkeä, eli tupa täyteen, ja ihmiset tuntuivat tykkäävän meiningistä. lämppäreinä esiintyivät tuvalu ja turkulainen stanley. turussa nähtiin tämän pikkurundin ehkä paras veto rubikilta, ja 100% suoritus allekirjoittaneelta. ainoat asiat, jotka jäivät (vain hieman, tosin...) painamaan, olivat tsekin ja vedon välissä muuttuneet master-EQ-säädöt, ja Aura Audio -PA:n todella kumma soundi (Naura [sic] Audio summaa middlejä ihan omalla tavallaan). keikan jälkeen hyppäsimme samulin kanssa yöbussiin, jolla ajoimme kotiin aamuksi. miksikö? meillä molemmilla on kotona lapsi (samulin tyttärellä ikää 6,5 vkoa)... lapsettomat jäivät turkuun, arvatenkin dokaamaan... : )

tänään vielä 1 veto hgissä, gloriassa. paikka tunnetaan karmeasta akustiikastaan, ja kuulemma monitoripään miksaajat ovat aika eksoottista porukkaa... saas nähdä...

btw,

laran live-bändi alkaa hahmottua, kunhan muutama aikataulu-ongelma saataisiin oikaistua. tällä hetkellä bändissä voisi sanoa siis olevan ainakin rumpu-basso-kitara-koskettimet -akseli kasassa. joillekin saattavat olla tuttujakin kasvoja. tästä lisää tuonnempana. uutta laraa kasaillaan ens vkon alulla studiossa muutaman päivää, levitetään sit kun on valmista.

ja...

...kuinkas sitten kävikään...? taisinkin muutama posti sitten ihmetellä, että mitä viikonlopun turun keikoilla tapahtuu. turku se vaan pitää pintansa. tällä reissulla turku teki gebardin miksauspöydästä muutaman kilon köntin jätemetallia. tätä kirjoitan paluumatkalla pakussa.

eka ilta meni yleisökadosta huolimatta ns. nappiin. toisen illan yleisömäärä oli paljon parempi, ja bändi hyvässä vireessä. erityisesti tuuraava kitaristi, arto mäkelä, antoi parastaan (tai arton tapauksessa ehkä vaan peruskamaa, mutta ainakin allekirjoittaneen korvia arton soitto aina hivelee).

esiintymispaikan miksauspiste oli sijoitettu tanssilattian taakse, ja miksaajan erotti yleisöstä kapea aita/baaritiski, leveydeltään noin 20cm. jokainen, joka on baarissa käynyt, tietää, että ko. tiski on otollista alustaa juomalaseille. kun bändi alkaa soittaa, juoma pitää saada pois käsistä (ainakin naisten, miehet keskittyvät kaljanjuontiin tanssiessakin). näinhän se menee, ja kai pitääkin mennä. mutta:

ekan setin lopulla sain "yllätyksekseni" (siis tämähän on antanut odottaa itseään jo kauan...) todistaa, kuinka täysi kaljatuoppi kaatui aidalta suoraan mikserin päälle. ensimmäiseksi kädet irti pöydästä sähköiskun välttämiseksi, sitten katselemaan syyllistä. aidan toiselta puolelta katsoi hätäreaktiostani hölmistynyt nuorehko nainen, jonka käsi liikkui vieläkin hänen laskettuaan tuopin kaatuneen tuopin lähistölle. kyynärpää oli täsmälleen siinä, missä kaatunut tuoppi oli ollut. kysyin naiselta, oliko tällä mitään käsitystä kuinka kalliin virheen oli juuri tehnyt. ei ollut. sitäpaitsi "hän ei sitä ollut tehnyt". eipä tietenkään. painoin naaman mieleen (minun naamamuistillani hyvin hankalaa, varsinkin vallitsevissa valaistusolosuhteissa), ja säntäsin hakemaan baaritiskiltä paperipyyhkeitä. 10 sentin paksuisella tukulla paperia kuivailin sitten pöytää muutaman biisin ajan, setin loppuun. ääni kulki pöydässä, ja kaikki näytti olevan ns. kunnossa...

settitauolla pyysin baarin henkilökuntaa tilaamaan paikalle turvahenkilökuntaa. nainen lähti ystäviensä seurassa setin päätyttyä pikkulaan, ja turvamiehen löydyttyä menimme yhdessä pikkulan ovelle naista vastaan.

hetken kuluttua nainen tuli ulos vessasta, ja huomattuaan minut sanoi, kuin ohimennen tokaisten:" siis vähän mä säikähdin sitä sun säpsähdystä...". kun nainen huomasi mukana olevan turvamiehen, muuttui ilmekin vähän huolestuneeseen suuntaan. kun turvamies kysyi naiselta henkilötietoja mahdollisia korvauskysymyksiä varten, nainen kieltäytyi antamasta niitä. hän aloitti kaverinsa kanssa hokemaan: "siis varmaan en kaatanu mitään", " en se ollu minä", "nii, ei toi sitä tehny", "millä oikeudella sä tollasta väität" jne... kun turvamies kertoi naiselle, että henkilötiedot tarvitaan, ja tarvittaessa paikalle tilataan poliisi selvittämään asiaa, nainen vain pillastui enemmän. hän kieltäytyi näyttämästä mitään henkilödokumenttejaan. nainen lähtikin siis turvamiehen talutuksessa rimpuillen turvamiesten koppiin.

tauolla turvamies kävi kertomassa, että paikalle tilattiin lopuksi poliisi, koska nainen kieltäytyi yhteistyöstä. poliisi onki henkilötiedot, ja toimitti meille naisen yhteystiedot. yhteyttä otettaneen ensi viikolla.

toisen setin alussa huomattiin, että pöytä oli äänensekoittamisen sijaan muuttunut pörinägeneraattoriksi, ja keikan miksaaminen pöydällä todettiin mahdottomaksi. muutamaa "pakotietäkin" kokeiltiin, mutta ei onnistunut. lopulta bändi päätyi esittämään loppusetin monitorit yleisöön päin käännettynä. minun miksailuni olivat siis siltä erää ohi. aloin pakata kamoja lähtökuntoon.

äänipöydän vaihtamisesta on ollut puhetta jo pitkään. nyt asia nousee akuutiksi pakon kautta.

eniten minua ihmetytti koko asiassa kuitenkin naisen reaktio, ja totaalinen kieltäytyminen yhteistyöstä. luulisi että olisi hänenkin intresseissään selvittää syyllinen, joka yhtä hyvin voi olla joku muukin. mut ei... "en kerro, en myönnä, enkä ollu, mutsis oli..." eikä nainen edes vaikuttanut erityisen päihtyneeltä. en tiä, ehkä ihmiset reagoi joskus kiihtyessään noin...

shit happens in turku.

hyvää...

...uutta vuotta!

kämppä alkaa muistuttaa asuinpaikkaa rakennustyömaan sijaan. kosteusmittaaja kävi aamulla toteamassa kylpyhuoneen lattian kuivuneeksi, joten kylpyhuoneremontti alkanee pikapuoliin. tällä hetkellä eniten työtä vaatii työhuone (soittimet, tietokoneet jne.), josta kirjoitushetkellä uupuu ainkin valaistus, työpöytä, hyllyä, listoitusta jne. muuten olen monessakin suhteessa asunnon tilaan tyytyväinen, mutta sen purkaminen tekstiksi vaatisi liikaa aikaa ja palstatilaa, joten tervetuloa visiitille. katellaan sit kiinnostuneiden kans "in person".

aika pitkän loman olen joutunut pitämään töistä ko. rempan ja sairastelun takia, mutta ihan hyvään paikkaan kieltämättä tuli. nyt vaan tuntuu oudolta alkaa taas painamaan duunia, vaikkakin alkuvuosi on suht iisi... muutama keikka tulossa, ehkä jotain studiollekin.

perjantaina gebardin kanssa turkuun. saas nähdä uusiiko turun kauhu-show, vai saako "tipaton" jengin käytöksen kuriin. kirjoittelen, jos tulee poikkeavaa matskua (oikeastaan uskoisin että tulee, ollaan sentään turussa...). gebardin auto siis saatiin korjattua, eli omilla kamoilla mennään.

pankin pilaama yllätyskin on nyt sitten paljastettu lopullisesti. keväällä lähdetään lauran kans reissuun, luultavimmin new yorkiin uudestaan, koska olen pistänyt rahaa jemmaan tappavalla tahdilla kesäkuusta saakka. kyseessä oli siis lauran synttärilahja. remonttilainaa ottaessa meidän säästötili (siis se, johon olin salaa jemmanut rahaa) oli siis merkattu lainanhoitotiliksi, jonka saldo piti tietysti esittää paitsi lainan takaajalle, myös allekirjoittajille. tässä vaiheessa laura luuli, että tilillä olisi noin 50e, ja kuultuaan asiain tolan, alkoi siis aavistaa... paljastin rahan käyttökohten kuitenkin vasta uutenavuotena. huhtikuuta odottaessa, siis...

kierrätyskeskukseen on kannettu jo noin 2 tonnia turhaa elektroniikkaa (viimeksi astianpesukone aamulla) ja vielä olis ylimääräinen telkkari. anyone? vaihdossa kelpaa siistikuntoinen kirjoituspöytä, tummaa puuta. myös bassot huomioidaan... : )

saas nähdä, viikot alkavat varmaan taas mennä ohi nopeammin...