nyt...

...kyllä lähtee, nimittäin.

tänään menin aamulla töihin varastolle, niinkuin alkuviikon studiossa viettäneen arkeen palatessaan pitääkin. on tavallaan jo ollutkin pieni ikävä oikeisiin, fyysisiin töihin kaiken keikkailun, ja studion jälkeen. aamupäivän järjestelin varastoa, ja pienimuotoisia suunnittelupalavereitakin käytiin. iltapäivällä pakkailin sami saaren PA:ta.

noin klo 15 varastolle tuli uusia tavaroita. yksi näistä uusista tavaroista oli trussikärry, jonka nimi on "truss butler". itseäni (muita myös) hymyilytti suuresti laitteen nimi. trussihovimestari. kyseessä on siis kärry, joka helpottaa trussiputkijärjestelmän liikuttelua, ja tietyissä tapauksissa kasaamista.

truss butler toimitetaan osina. tämä johtunee kuljetuskustannuksien karsimisesta. aloin siis avata laatikkoja, ja purkaa pakettia. eipä hetkeäkään kun tein kohtalokkaan virheen: nostin suurehkoja teräspalkkeja pahvilaatikosta, kun yksi palkki irtosi otteesta, ja tippui kolahtaen. varpaalle.

stoalaisena en huutanut, tai älähtänyt, vaan vastasin rauhallisesti, kun kari kysyi meteliä säikähtäneenä olenko hengissä. kipu oli tässä vaiheessa pienempi paha kuin säikähdys.

kasasin "butlerit" jakoavainta ja pulttikonetta avuksikäyttäen loppuun, ja olin tyytyväinen lopputulokseen. lähdin töistä pian klo 16 jälkeen ("nähdään maanantaina", huikkasin lähtiessäni).

autolla ajaminen ei tuottanut ongelmia, mutta parkkipaikalta sisään kävely tuotti. aika paljon. lauran vaatimuksesta läksimme marian sairaalaan ottamaan röntgenkuvat.

ensin odotin tunnin, sitten tuli lääkäri,joka tiedusteli tapahtuneesta. lääkäri sanoi, että laittaa lähetteen röntgeniin, ja että voisin odottaa polin eteisessä. tässä kohtaa meitä viihdyttivät:

-umpikänninen spurgu, jolta oli ilmeisesti kaatuessa rikkoutunut nenä, ja puolet kasvoista (lääkäri sanoi, että tikkejä tarvitaan... ei yllättänyt). myöhemmässä vaiheessa mies kuorsasi kuin hirvi.

-vanhempi nainen, jonka järjen majakka ei ns. tuikkinut täysillä. hän kyseli ja kommentoi tyyliin: "... mitä järkee täällä on olla vankina vankilassa...", "...tämä kaikki on niitten porvarien syytä...", "...poliitikot on syypäitä...", "...alamäki on alkanut suomessa...", "...perkele saatana, missä ne lääkärit on..." jne, jatkaen vaikka häntä pyydettiin kanssa-sairaiden taholta lopettamaan...


tunnin päästä lääkäri tuli takaisin sanoen: "no, sinut on sitten kuvattu...", mutta kerroin ettei ole. nolo ilme kasvoillaan lääkäri totesi, että hän TAISI UNOHTAA KERTOA, ETTÄ MINUN OLISI PITÄNYT JONOTTAA RÖNTGENIN JONOSSA. erityisen vekkuliksi asian tekee se, että laura viisaampana (ja liikuntakykyisempänä) kävi erikseen kysymässä hoitajalta, että missä meidän tulisi jonottaa kuviin. vastaus oli ollut sama: polin eteisessä.

sitten könkkäsin röntgenin odotustilaan. kuvat saatiin otettua pian, ja palasin polin puolelle kuulemaan tuloksia. puolen tunnin jälkeen lääkäri kutsui minut huoneeseensa, ja näytti tietokoneen ruudulta MURTUNEEN isovarpaani (pala irti varpaan luun kulmasta). 2 viikkoa sairaslomaa, ja ERITTÄIN STYDIT kipulääkkeet, thank you ma´m.

eipä "nähty maanantaina".

nyt istun kotona, ja varvas alkaa olla paitsi mustunut, myös hyvin turvoksissa. ja särkylääkettä kuluu.

don´t fuck witn the truss-butler.

p.s.: if in doubt, osta turvakengät.