läskiä ja lotinaa...

... ja peuranpa tappoa ihaaaanaaaaa...

impaktiääni, joka syntyy ison peuran ja n. 85km/h liikkuvan keikka-pakun törmäyksessä on suurinpiirtein "tttsuffkraaak!"

mistäkö tiedän? osuin gebardin keikkapakulla peuraan moottoritiellä emäsalon kohdalla (n.12km porvoosta hkiin päin) hieman vajaa pari tuntia sitten. olin juuri jättänyt kyydistä matin, geba rumpalin, joka asuu porvoossa. parin minuutin röökipaussin jälkeen jatkoin matkaa helsinkiä kohti, ja iloitsin jo etukäteen siitä, että olisin kotona aiottua aikaisemmin, jopa ennen aamukuutta... ja sitten tuli nopean reagoinnin paikka.

itse tapahtuma oli seuraavan kaltainen:

näköhavainto sarvista, jarrutus, "tttsuffkraaak", auto tien sivuun ja itse ulos, peura nytkähtää, soitto 112:een, peura ei liiku. kaikki alle 20 sekunnissa...

poliisia odottelin 20 minuuttia. tiedotin tapahtuneesta myös gebardin jäseniä. odotuksen aikana paikalle ajoi teinijoukkio jollain sporttihenkilöautolla. kuski kyseli mitä tapahtui. vastattuani kysymykseen takapenkin känniääliöt alkoivat ilkkua kuollutta eläintä, ja tehdä tilanteesta vitsiä. käskin heidän mitä kohteliaimmin painua vittuun paikalta.

poliisi tökkäsi suuhun ensimmäiseksi pillin. piiitkä puhallus, 0 promillea. sitten selvitettiin auton kunto, ja todettiin, että auto on parempi ajaa helsinkiin turvaan, koska sisällä oli mittava määrä arvokasta soittolaitteistoa.

lopun matkaa ajelin 60-70 kmh kuunnellen mahdollisia epäilyttäviä sivuääniä auton käyntiäänessä. kolmisenkymmentä kilometriä veikin sitten yllättävän kauan. helsinkiin päästyäni korkkasin keikalta mukaanottamani oluen, ja sain soiton gebardin kitaristilta, kösiltä, joka lupasi kyyditä minut haagan autotallilta kotiin (kiitos kösi, säästin taksin hinnan)... koska muut olivat pitäneet tauon, odottelin tallilla noin 10 minuuttia.

tätä kirjoitan kotona, melko varmana siitä, että uni ei tule tänä yönä. adrenaliinipiikin jälkeinen tärinä vaikuttaa käsiin, ja kirjoitus on hankalaa...

myöhemmin lisää.