päätin...

...taas kirjotella tännekin jotain. edellisestä on taas aikaa.

käytiin kreikassa taas venereissulla. kelit suosi, ja hauskaa oli. laura kirjoittaa blogissaan kattavammin... painoa tais tulla tosin lisää. kreikkalaiset suosivat ruoassaan runsasta rasvaa. tai sit itse valitsen annokseni väärin... mene tiedä.

epoksiurakka basson otelautaan valmistui, ja voin sanoa että kannatti. nyt soi basso niinku pitääkin, ja pitäis kestääkin pidempään. tulipahan opeteltua uus taito. taidankin hakea työtä soitinkorjaajilta. he kun eivät halua ton sortin hommia hoidettavakseen. haisee kuulemma liikaa, ja on hankalaa... paskapuhetta, sanon minä. pieteettiä vaatii kyllä.

tästä sit alkaaki työt. karin varaston muutto keikkojen ohessa pitänee kiireisenä pitkälle syksyyn... rubikkia on vähän, mut gebardia sit enempi. työmatka lyhenee kyllä 20km suuntaansa.

myöhemmin lisää...

aloitin...

...otelaudan epoksoinnin. aikamoista hommaa ku pitäs saada tehtyä 20 ohuenohutta kerrosta, ja päivässä kerkee tehdä ehkä 2. kuivuu nääs tökötti hitaasti... onneks kerkesin vähän treenata vanhalla joutokaulalla ensin...

puolisoni koittaa houkutella minua facebookin käyttäjäksi. kannattaneeko? päivässä kun pitää töiden ja lapsenhoidon lisäksi keretä tsekkaamaan netistäkin monta saittia... tarviinko todella lisää koukuttavaa ympäristöä?

tänään on vapaata. aurinko paistaa, epoksi haisee. eipä kai valittamista...

meinasin...

...taas kirjottaa, etten jaksa kirjottaa. mutta ei! nyt tulee.

on taas tullu tehtyä gebardia, pitkän tauon jälkeen. aika vanhoilla raiteilla mennään. pari uutta viisua on kyl kierrossa...

gebardi soittaa laivalla keikan poikkeavalla kokoonpanolla. tämä konsertti piti käännöslupia (esim. elvistä suomeks, omalla tekstillä ja discona) varten äänittää. hyvin. eli moniraitaisena, ja miksata studiossa. ideasta luovuttiin... miksi? hinta on vastaus. äänitellään sit minidiskillä. oikea miksauspöytä pitää silti vuokrata...

ihme sudenkuoppa tuo palkkahomma. ottaa päivätyön, et ei tarviis käydä keikoilla niin paljoo. joutuu käymään keikoilla, kun päivätyön liksa on liian pieni. luulis et liksa on kohdallaan ku tekee töitä yötäpäivää, mut eipä tässä vielä rahaan hukuta...

studiohommaakin puskis taas... á-capella -bändin miksausta. tiedä häntä, tutumpiakin genrejä tulee äkkiä mieleen. ja lara -hommakin on ollu työkiireiden takia jäässä liian kauan. mut toisaalta se ei ookaan ku yhden biisin miksausta vaille valmis...

studiosta puheenollen... sekin alkaa nyt sit olla virallisestikin valmis. loppusiivousta, ja parin hyllyn rakentamista vaille... siivousjärjestelyistäkin on sovittu. otettiin maksullinen siivooja, kun ei itse kuitenkaan osata pitää kuosissa, tai siis matias ei... : )

ajattelin säästää pari satasta, ja opetella epoksoimaan nauhattoman basson otelaudan itse. nyt muutaman päivän treenattuani (vanhaan kaularaatoon) alkaa jo sujua, mut silti vielä jänskättää... mitä jos ryssin varsinaisen työkappaleen...? paljonkohan uusi kaula maksaa? saako niitä? mistä? onko kuu juustoa vai kuttaperkaa?

taas...

työt

ensin painaa ku on liikaa niitä. ei kerkee käymään ees kotona, ja nukkuu yönsä jossain epämääräsessä majoituksessa.

sitten kun niitä ei ole, tulee huoli taloudesta. tässä kuussa mulla on 1 keikka, rubik rock the globessa, kuopiossa. ois ollu 3 enemmänkin, mut en saanu koljalle hoitajaa lauran reissun ajaksi. ja tältä pohjalta pitäs lähtee kreikkaan ens kuussa...

sain kuitenkin duunia uudenmaan kiertuetekniikan varastolta. PA:n kasausta jne. palkka on paska, mut eipähän oo työt aina yöllä/viikonloppuna...

perkele minä oon laiska

tännekään saa mitn kirjotettua.

kuopiossa, part deux

tku-oulu-kpio -rundin päätepiste.

turussa vedettiin osiksella. pieni, kouluruokalaa muistuttava huone oli täynnä oman alansa aktiiveja, ja teknisistä ongelmista huolimatta (liian pieni PA jne..) ilta onnistui ihan hyvin...

oulussa oli hyvin kaikki. festarikattaus, ja bändi sai täyden raiderin, ekaa kertaa. ruoka oli hyvää...

kuopio, rockcock. täällä sitten kusikin kaikki. keikan jälkeen minä tai kukaan bändistä ei osannut nimetä yhtään asiaa, joka olisi mennyt ns. putkeen.

kuulemani ennakkohuhut PA:sta pitivät paikkansa. Kyse oli mainion kuopiolaisorkesterin, rosy dreamin, treenikämpän laulukamoista. soittelin asiasta paikalliselle järjestäjälle (igor "siperian hurtta") etukäteen useaan otteeseen. sanottiin, että hommatulla PA:lla "on pakko pärjätä", tai "muuta PA:ta ei saa mistään". viimeksimainittuun voin vain todeta, että suomessa on arviolta 500 PA-vuokrafirmaa. puhelin vittu käteen!

kuopiossa mikkimanut jättivät ensin kytkemättä linjoja, koska "ei niitä kuitenkaan tarvita, kyllähän se nyt täältä lavaltakin kuuluu..." (jätettäiskö toi päätös kuitenkin miksaajalle...).

sitten kuoli ensin yksi monitori, ja jäljelle jäi toinen. tämä puolestaan rikkoutui kesken toisen biisin. kolmannessa biisissä kuoli "PA":n botnen päätevahvistin.

paikan talonmies tietenkin pyyteli anteeksi vuolaasti, mutta sepä ei minun keikkaani pelastanut.

illalla, juotuani tarpeeksi, vitutus alkoi hälventyä, ja pystyin toteamaan sen tosiseikan, että tekniikasta huolimatta, bändi soitti hienosti...

myöhemmin tapasin kolleegan, joka oli tehnyt keikan samalla lavalla, ja samalla PA:lla. hän taas tiesi kertoa, että ko. paikan tekniikasta tullaan tekemään useita valituksia festarin järjestäjätaholle. aion osallistua ruotimiseen...

tuskin mennään tonne toisten...

igorista avaudun kiinnostuneille henkilökohtaisesti.