pyyntö...

...ikean ja muiden lasten valmistamien huonekalujen ja tarvikkeiden myyjille...:

voisitteko vittu kiinnittää huomiota laatuun?! lapsityövoiman pienissä kuluissa säästämänne rahan voisitte käyttää esim. työntekijän koulutukseen, ja laadunvalvonnan puitteissa esim. ylimääräiseen tarkastusvaiheeseen.

ja tätä lukeville arvoitus:

arvatkaas kuka kasasi taas tänään huonekalua, jonka rei´ät olivat väärin porattu, ja koko huonekalu oli valmistusvirheistä johtuvista syistä ns. levitä käsiin?

perkele.

alkuvuosi...

... on ollut superkiireinen. päivätöiden päälle tammikuussa oli 18 keikkaa, helmikuussa taitaa tulla tusina täyteen. ja onpa väliin mahdutettu myös muutama studiopäivä...

nyt ahdistaa kun pitäis saada studiopäivien jälkityöt, editointi, täytäntöön, että pääsisi miksaamaan. ja mr.moun -hommakin pitäs polkasta käyntiin (puhuin hetki sit jannen kanssa, ja koetettiin kartoittaa molemmille sopivia vapaita päiviä. niitä on vähän, eikä jannen vauvatilanne ainakaan helpota asiaa... minä tosin kiireilläni olen jäävi sanomaan asiaan yhtn mitn...).



eilen oli keikka järvenpäässä gebardin kanssa. paikka oli kusenpolttama casino. soundcheckin jälkeen, kun paikka avattiin, dj "täräytti" kaiuttimista ilmoille "tulipunaruusut"! yleisön keski-ikä oli yli kuudenkymmenen. ja tanssilattian valtasi hiihtoliitto. vaikutti siis lupaavalta. heräsi epäilyksiä siitä kuinka bile-setti otettaisiin vastaan...

iltaa kohti mentäessä meininki ei juuri muuttunut. hiihtoliiton edustus tanssilattialla loppui joka kerta, kun dj "ei pysynyt lestissään", so. soittanut 40 vuotta, tai vanhempaa musiikkia. takahuoneessa sit odoteltiin, ja arvailtiin illan kulun suuntaa. takahuone sinänsä oli muuten suht viihtyisä, ja siellä oli jopa sauna(!), jossa kävimme ernon kanssa ennen keikkaa. edes homeenhajuiset pyyhkeet eivät pilanneet sauna-nautintoa.

noin tuntia ennen keikkaa tapahtui täysikäännös. kaiuttimista tuli ensin hurriganesia. sitten jotain nuorison suosimaa elektroonista. sitten teknoa. ja äänenvoimakkuus kasvoi samassa suhteessa. hiihtoliitto oli tässä vaiheessa ns. suksinut "huittuun" tanssilattialta, ja humalaiset ördääjät alkoivat vallata lattiaa temmellyskentäkseen. jo päivällä meille oli osoitettu 2 mahdollista miksauspöydän sijoituspaikkaa, toinen baarin takanurkassa, ja toinen tupakkaparvekkeen oven vieressä. sijoituspaikan valitsin oikein: paitsi että minua oli varoitettu tupakkapartsin ovella kaatuilevista ihmisistä, peränurkkaan sain rakennettua aika hyvän "keikkabunkkerin". pöydillä rajatussa nurkkauksessani miksauspöytä sijoitettiin mahdollisimman kauas kaikista mahdollisista oluenlaskupaikoista, ja vuorattiinpa tiski vielä v-p:n tuomalla kevytpeitteellä... hyvin pysyi tiski suojassa, eikä ihme kyllä kukaan yrittänyt vandalisoida sitä (vaikka yleisön pelikunnon huomioonottaen se olisi ollut jopa todennäköistä).

eka setti otettiin vastaan kohtuullisen hyvin. jokunen jopa intoutui tanssimaan. ilmoitus toisesta setistä otettiin vastaan innostuneesti.

tauko venyi paikan pyynnöstä pitkähköksi ("voisko pitää pidemmän tauon, kun ois kiva, ettei sais jengin pysymään vähän pidempään...")

toisen setin alkaessa menin tontilleni availemaan tiskin laatikkoa hyvissä ajoin, kun kuului terävä rämähdys (ääneltään verrattavissa kolahdukseen, joka syntyy kun vanha ovi paiskataan täysillä kiinni). huomioni kiinnittyi ensin tupakkapartsin oveen, mutta en huomannut siellä mitään "äksöniä". partsin oven viereisessä pöydässä sen sijaan tapahtui. kaksi umpikännistä urpoa paini lattialla mustien laatikoiden kanssa... mitä vittua...? no, vasemman puoleinen PA-torni oli kaadettu! ja nämä urpot koettivat korjata vahinkoaan nostamalla pinkkaa takaisin pystyyn. väärinpäin (siis 30kg subbari tolpan nokkaan 10kg yläpää-kaapin päälle [tetris ei siis suju känniseltä])! sutena paikalle, ja komennus minulta (M) känniurpoille (KU):

M:-"mitäs vittua?! kaadoitte sitten PA:n!"

KU:-"öörgääh... me nostetaan se takas..."

M:-"ette vittu enää koske siihen, laske se nyt saatana alas!"

KU:-"...mihin tää menee..."

M:-"ei mihinkään! painu nyt vittuun siitä, ja anna mun hoitaa se!"

KU:"me autetaan..."

M:-"ette auta! häipykää!"

aloin kammeta läjää pystyyn oikeinpäin, yläkaapista kiinnipitäen, kun taakka yht´äkkiä kävi raskaammaksi. känniurpohan se siellä nosti "apuna" subbaria, eli koko PA-pinkka tolppineen oli nostettu ilmaan. läjää piti kasassa välitolppa, joka ei muutoin ole varsinaisesti millään kiinni PA:ssa...

M:-"laske se alas!"

KU:"...täh..."

M:- painu nyt vittuun, tai potkasen päähän!"(ei varmaan ois edes onnistunu murtuneella varpaalla, mutta kävin niin kierroksilla, että olin valmis ottamaan riskin)

nostin PA:n pystyyn, kävin ilmoittamassa bändille sattuneesta, ja sanoin että systeemi pitää testata ennenkuin keikka voi jatkua (vastaavissa iskuissa yläpään pilli saattaa katketa ripustuksistaan irti). soitin pikaisesti jotain musiikkia pinkasta ja totesin sen vielä toimivan. keikka jatkui hetken päästä, onneksi hieman rauhallisemmissa merkeissä. on suoranainen ihme, ettei PA:n alle jäänyt ihmisiä... (tavallaan harmi, ettei kaataja itse tullut kolhituksi. siitä saattaisi vaikka oppia jotain)

toisen, ja onneksi viimeisen setin jälkeen alettiin sitten odotella purkua, johon oli aikaa tunti. yleisön poistuessa klo 3.30. suoritettiin spontaani "motiivipurku" (tosi nopea purku ja auton pakkaus), ja lähdettiin ajelemaan kotiin päin. tallilla oltiin 4.45, ja kotona aika tarkkaan klo 5 aamulla. vielä nukkumaanmennessä vannotin itseäni ottamaan tuuraajan, jos ko. paikkaan buukataan vielä keikka.

herätys tuli 8.30, kun isä aloitti kaakelin sahaamisen (meidän vessan lattian laatoitus siis työn alla). eli vähillä yö-unilla mennään taas, mutta vessan (ja sitämyötä koko remontin) loppuunsaaminen on prioriteetti. minkäs tekee.

tänään mennään saloon, yhtä hirveään mestaan. artesaanin taitoja kysytään, kun kamat pitää saada suojattua ördääjiltä...

huhhuh. kyllä ihminen voi olla tyhmä, kun ammattinsa valitsee.

tänään...

...tampereelle keikalle. murtuneella varpaalla. autolla pystyy ajamaan mitenkuten. kävellessä pitää olla vielä varovainen (tai siis on, koska pelkää sitä vihlaisua, joka tulee kun varvas osuu johonkin/liikahtaa).

toivottavasti visa osaa ilmoittaa alkavasta setistä ajoissa, esim. 15 min. etukäteen. tällä jalalla ei nimittäin juosta...

viikonlopulle tulee keikkaa kanssa. en saanut ketään tuuraamaan, tai edes standby, jos en itse pääsisi. siis pakko mennä, pystyi tai ei...

toivottavasti vessan remppa saadaan tällä vkolla loppuun.

nyt...

...kyllä lähtee, nimittäin.

tänään menin aamulla töihin varastolle, niinkuin alkuviikon studiossa viettäneen arkeen palatessaan pitääkin. on tavallaan jo ollutkin pieni ikävä oikeisiin, fyysisiin töihin kaiken keikkailun, ja studion jälkeen. aamupäivän järjestelin varastoa, ja pienimuotoisia suunnittelupalavereitakin käytiin. iltapäivällä pakkailin sami saaren PA:ta.

noin klo 15 varastolle tuli uusia tavaroita. yksi näistä uusista tavaroista oli trussikärry, jonka nimi on "truss butler". itseäni (muita myös) hymyilytti suuresti laitteen nimi. trussihovimestari. kyseessä on siis kärry, joka helpottaa trussiputkijärjestelmän liikuttelua, ja tietyissä tapauksissa kasaamista.

truss butler toimitetaan osina. tämä johtunee kuljetuskustannuksien karsimisesta. aloin siis avata laatikkoja, ja purkaa pakettia. eipä hetkeäkään kun tein kohtalokkaan virheen: nostin suurehkoja teräspalkkeja pahvilaatikosta, kun yksi palkki irtosi otteesta, ja tippui kolahtaen. varpaalle.

stoalaisena en huutanut, tai älähtänyt, vaan vastasin rauhallisesti, kun kari kysyi meteliä säikähtäneenä olenko hengissä. kipu oli tässä vaiheessa pienempi paha kuin säikähdys.

kasasin "butlerit" jakoavainta ja pulttikonetta avuksikäyttäen loppuun, ja olin tyytyväinen lopputulokseen. lähdin töistä pian klo 16 jälkeen ("nähdään maanantaina", huikkasin lähtiessäni).

autolla ajaminen ei tuottanut ongelmia, mutta parkkipaikalta sisään kävely tuotti. aika paljon. lauran vaatimuksesta läksimme marian sairaalaan ottamaan röntgenkuvat.

ensin odotin tunnin, sitten tuli lääkäri,joka tiedusteli tapahtuneesta. lääkäri sanoi, että laittaa lähetteen röntgeniin, ja että voisin odottaa polin eteisessä. tässä kohtaa meitä viihdyttivät:

-umpikänninen spurgu, jolta oli ilmeisesti kaatuessa rikkoutunut nenä, ja puolet kasvoista (lääkäri sanoi, että tikkejä tarvitaan... ei yllättänyt). myöhemmässä vaiheessa mies kuorsasi kuin hirvi.

-vanhempi nainen, jonka järjen majakka ei ns. tuikkinut täysillä. hän kyseli ja kommentoi tyyliin: "... mitä järkee täällä on olla vankina vankilassa...", "...tämä kaikki on niitten porvarien syytä...", "...poliitikot on syypäitä...", "...alamäki on alkanut suomessa...", "...perkele saatana, missä ne lääkärit on..." jne, jatkaen vaikka häntä pyydettiin kanssa-sairaiden taholta lopettamaan...


tunnin päästä lääkäri tuli takaisin sanoen: "no, sinut on sitten kuvattu...", mutta kerroin ettei ole. nolo ilme kasvoillaan lääkäri totesi, että hän TAISI UNOHTAA KERTOA, ETTÄ MINUN OLISI PITÄNYT JONOTTAA RÖNTGENIN JONOSSA. erityisen vekkuliksi asian tekee se, että laura viisaampana (ja liikuntakykyisempänä) kävi erikseen kysymässä hoitajalta, että missä meidän tulisi jonottaa kuviin. vastaus oli ollut sama: polin eteisessä.

sitten könkkäsin röntgenin odotustilaan. kuvat saatiin otettua pian, ja palasin polin puolelle kuulemaan tuloksia. puolen tunnin jälkeen lääkäri kutsui minut huoneeseensa, ja näytti tietokoneen ruudulta MURTUNEEN isovarpaani (pala irti varpaan luun kulmasta). 2 viikkoa sairaslomaa, ja ERITTÄIN STYDIT kipulääkkeet, thank you ma´m.

eipä "nähty maanantaina".

nyt istun kotona, ja varvas alkaa olla paitsi mustunut, myös hyvin turvoksissa. ja särkylääkettä kuluu.

don´t fuck witn the truss-butler.

p.s.: if in doubt, osta turvakengät.

kipeenä...

... taas. ja studiossa. töissä.

siis lara-sessiota on väännetty alkuviikko artturin kans. tämän mahdollisti se, että minua ei tapettu kurikassa gebardin keikalla. eikä tampereella.

mut tampereella gebardin upouuden miksauspöydän päälle kaatui kaljaa, TAAS! tarkemmin sanottuna tiskin casen (eli kuljetuslaatikon) päälle. voi sitä sadattelun määrää... tälläkään kertaa syyllinen "ei tehnyt sitä, eihän se ollut edes hänen lasinsa...". eipä tietenkään... minähän todistin tapahtuneen noin 20cm päästä, ja tällä kertaa syyllisestä ei ole pienintäkään epäilystä. pöytä (ja kaljan kaatanut urpo) taisi kuitenkin välttyä kuolemalta.

vaikka studiossa oleminen kipeänä (flunssa, kuume, kurkkukipu, keuhkokipu jne.) onkin raskasta, voisin välttää olevani tyytyväisempi jälkeen kuin koskaan ennen. 3 herkkupalaa odottaa valmistumistaan...

-sunday: ilmava ja ambientti rauhoituspala, jossa nerokas "saksofoni-pinkka". hiiiidaaas tempo.

-shotgun song: erilainen "r´n´b"-pala, jonka sanojen ja musiikin kontrasti on omaa luokkaansa.

-pictures: tässäkin sanojen ja musiikin kontrastia piisaa. surullis/ahdistava raita. mukana myös taidetta.

huomenna 4-päiväisen session viimeinen päivä, eli luvassa viimeistelyä, ja sovitusten läpikäyntiä. laulut tehdään myöhemmässä sessiossa (eipä se nyt onnistuisikaan, koska laura on kipeänä. kolja muuten myös...). miksaukset vielä myöhemmin.

levitykseen tulee sit kun saadaan valmiiksi. voi siihen hetki mennä toki. sillä välin, kertokaa larasta tutuillenne...

myöh.

kurikassa...

...saan varmasti puukosta! täällä siis keikalla gebardin kanssa. huomenna tampereelle (jos treen jengi lukee tän ajoissa: ottakaa yhteyttä. paljon vapaata aikaa päivällä...).

puukotuksen varmistin ottamalla ainoaksi huppariksi vaaleanpunaisen.