tku-oulu-kpio -rundin päätepiste.
turussa vedettiin osiksella. pieni, kouluruokalaa muistuttava huone oli täynnä oman alansa aktiiveja, ja teknisistä ongelmista huolimatta (liian pieni PA jne..) ilta onnistui ihan hyvin...
oulussa oli hyvin kaikki. festarikattaus, ja bändi sai täyden raiderin, ekaa kertaa. ruoka oli hyvää...
kuopio, rockcock. täällä sitten kusikin kaikki. keikan jälkeen minä tai kukaan bändistä ei osannut nimetä yhtään asiaa, joka olisi mennyt ns. putkeen.
kuulemani ennakkohuhut PA:sta pitivät paikkansa. Kyse oli mainion kuopiolaisorkesterin, rosy dreamin, treenikämpän laulukamoista. soittelin asiasta paikalliselle järjestäjälle (igor "siperian hurtta") etukäteen useaan otteeseen. sanottiin, että hommatulla PA:lla "on pakko pärjätä", tai "muuta PA:ta ei saa mistään". viimeksimainittuun voin vain todeta, että suomessa on arviolta 500 PA-vuokrafirmaa. puhelin vittu käteen!
kuopiossa mikkimanut jättivät ensin kytkemättä linjoja, koska "ei niitä kuitenkaan tarvita, kyllähän se nyt täältä lavaltakin kuuluu..." (jätettäiskö toi päätös kuitenkin miksaajalle...).
sitten kuoli ensin yksi monitori, ja jäljelle jäi toinen. tämä puolestaan rikkoutui kesken toisen biisin. kolmannessa biisissä kuoli "PA":n botnen päätevahvistin.
paikan talonmies tietenkin pyyteli anteeksi vuolaasti, mutta sepä ei minun keikkaani pelastanut.
illalla, juotuani tarpeeksi, vitutus alkoi hälventyä, ja pystyin toteamaan sen tosiseikan, että tekniikasta huolimatta, bändi soitti hienosti...
myöhemmin tapasin kolleegan, joka oli tehnyt keikan samalla lavalla, ja samalla PA:lla. hän taas tiesi kertoa, että ko. paikan tekniikasta tullaan tekemään useita valituksia festarin järjestäjätaholle. aion osallistua ruotimiseen...
tuskin mennään tonne toisten...
igorista avaudun kiinnostuneille henkilökohtaisesti.
maanantai 30. heinäkuuta 2007
sunnuntai 22. heinäkuuta 2007
kuopiossa
taas... tänään palasin reissulta junalla. aika rankka unideprivaatiokokeilu oli kyllä tämä rupeama. luulisin, että tänään nukuttaa hyvin. toivottavasti kelit suosii lähipäivinä. olis kiva käyttää koljaa taas uimassa (kun se sai uimalasitkin...). ens viikolla mennään taas. tku-oulu-kpio. hohhoh...
lauantai 21. heinäkuuta 2007
eilinen vs. tänään
eilen olin rubikkia miksaamassa lohjalla. tuntuma 07 -tapahtumassa. kyseessä oli siis pikkukylän festarit, jonka järjestämisestä vastannee jokin paikallinen kaveriporukka, joka on vakuuttunut, että kun järkkää festarit hevonvitunkorpeen, sinne tulee ihmisiä. tai sit anovat kunnanvaltuustolta apurahaa ja buukkaavat muutaman lempparibändinsä (itseään varten) ja tietysti kylän omat bändit.
näin. tällaisia tilaisuuksia on suomessa paljonkin, ja yleensä niissä hommat toimivat hienosti, koska ihmiset saavat puuhata rakkaan ja yhteisen asian parissa, harrastuspohjalta, ilman tulosvastuuta.
mutta ei lohjalla.
paikalle saapuessa vastassa oli järjestyshenkilö, joka ei osannut avata solmua. siis oikeesti. autojen kulku alueelle oli rajattu vetämällä köysi n. metrin korkeudelta ajoradan yli, ja nyt järjestäjä oli sitä mieltä, että on helpompaa nostaa köyttä, ja ajaa siitä ali. mut kun eipä riittäny narussa mittaa liki 3m korkean auton ylivedettäväksi. tyyppi sit seisoi tumput suorina, ja pohti miten asia hoidettaisiin... avasin solmun itse.
itse festareilla oli 3 lavaa.
soundsystem-lava ,n.4 x 4m pressulla katettu viritelmä, jossa soitettiin koko päivä reggaeta suomeksi. ei siis aivan mulle... viritelmä näytti hengenvaaralliselta, ja musiikki oli sikäli yksitoikkoista, että en voinut erottaa biisien vaihtuvan (ehkä ne soittikin itsensä guinessin ennätysten kirjaan 8 tunnin biisillä???). ympäristössä hengaili kolmisenkymmentä rastatukkaa oleilemassa.
demo-lava, edellistä puolet pienempi, ja triplasti vaarallisemman näköinen kyhäelmä.lavalla oli mm katto, joka takuuvarmasti sateen sattuessa kerää esiintyjän pään päälle lammikon, joka purkautuu em. esiintyjän ja sähkölaitteiden päälle. tällä lavalla esiintyi paikallisia kykyjä. mm. tyttöbändi, jonka jäsenet olivat pukeutuneet 50-luvun opettajiksi (kaikkea sitä näkee...). tai siis siltä minun silmiini näytti. musiikki oli yksioikoisesti kuraa ja soitto alle keskinkertaisen tason. muut tämän lavan bändit olivatkin sitten huonompia.
päälava. vanha ulkohumppalava, jonka katsomo oli humppalavan vanerinen tanssilattia. saapuessamme lavalla meuhkasi joku metallipumppu, ja yleisön muodosti 3 paikallisen pikkurokun porukka. "mosh-pitissä" heiluteltiin päätä. tosin en tiedä oliko kyseessä head-banging vai humalaisen "pilkintä". vaikutti lupaavalta. tätäkään lavaa ei oltu ihmeemmin suojattu sateen varalta.
backstage olikin sitten köydellä rajattu alue kaljateltassa. mukavaa että artistille suodaan oma rauha. bäkkärillä ei kuitenkaan ollut olutta, kuten bändin raideri määrää. bändi alkoi olla janoinen, ja lupauduin selvittämään asiaa. kävelin vastaavan luo, kysyin asiaa, ja sain vastaukseksi: "pitäs olla tulossa...". kun asia ei puolessa tunnissa edistynyt, kysyin uudestaan, ja uudestaan, useita kertoja. vastaukset liikkuivat akselilla "joo, on tulossa" - "mähän sanoin jo et on tulossa!". mutta ei kuulunut. kysyin taas uudestaan, ja nyt tuli parhautta:
-"no, mites sen bäkkärikaljan kans...?"
-"... no taasko sä oot täällä. no, mä just soitin, ja sanovat et ovat lähteneet hakemaan."
-"no sepä hyvä juttu. hyvä et on tulossa."
-"öö, siis on lähdetty hakemaan... sitä en takaa että on tulossa..."
tässä vaiheessa paloi käämi, ja ilmoitin (keneltäkään kysymättä) että bändi ei esiinny jos kaljat eivät saavu pikapuoliin. vauhdillahan ne sit saatiinkin.
päälavalla paikan äänimies kertoi, että aikataulu on myöhässä n. puoli tuntia. tämä viivästys kasvoi myöhemmin hieman reiluun tuntiin. osasyy lienee siinä, että bändien kasaus ja purku oli jätetty ko. äänimiehen harteille, ja hänellä aikaa ei vain riittänyt omien laitteiden jatkuvasti kyykähdellessä. osasyy lienee sillä, että kukaan ei ollut festareiden puolesta vahtimassa aikataulun pitävyyttä. ei myöskään ollut kantoapua poppareille.
omassa tsekissä pysyin pulpetin takana, ja annoin talonmiehelle lavan kytkemisurakan. virhe. puuttuvaa kytkyä etsittiinkin sitten pitkään, ja useaan otteeseen. vedon alkaessa huomasin, että osa mikeistä oli edelleen kytkemättä, tai irroitettu syystä, joka jäi minulle epäselväksi.
pa-järjestelmä oli luokaton. äänenpainetta ei piisannut alkuunkaan riittävästi, eikä botnea ollut. siis ollenkaan. likipitäen kaikissa laitteissa oli jonkin sortin toimintahäiriö, joka ilmeni juuri soiton aikaan. eli siis poksahtelevaa puhelin-soundista ääntä kansalle.
yleisö (n.50 henkeä) kuitenkin tykkäsi, ja bändi soitti olosuhteista huolimatta hyvin. siitä huolimatta jälkimaku oli jotenkin huono...
tänään mennään tavastialle. onkohan siellä asiat paremmin?
näin. tällaisia tilaisuuksia on suomessa paljonkin, ja yleensä niissä hommat toimivat hienosti, koska ihmiset saavat puuhata rakkaan ja yhteisen asian parissa, harrastuspohjalta, ilman tulosvastuuta.
mutta ei lohjalla.
paikalle saapuessa vastassa oli järjestyshenkilö, joka ei osannut avata solmua. siis oikeesti. autojen kulku alueelle oli rajattu vetämällä köysi n. metrin korkeudelta ajoradan yli, ja nyt järjestäjä oli sitä mieltä, että on helpompaa nostaa köyttä, ja ajaa siitä ali. mut kun eipä riittäny narussa mittaa liki 3m korkean auton ylivedettäväksi. tyyppi sit seisoi tumput suorina, ja pohti miten asia hoidettaisiin... avasin solmun itse.
itse festareilla oli 3 lavaa.
soundsystem-lava ,n.4 x 4m pressulla katettu viritelmä, jossa soitettiin koko päivä reggaeta suomeksi. ei siis aivan mulle... viritelmä näytti hengenvaaralliselta, ja musiikki oli sikäli yksitoikkoista, että en voinut erottaa biisien vaihtuvan (ehkä ne soittikin itsensä guinessin ennätysten kirjaan 8 tunnin biisillä???). ympäristössä hengaili kolmisenkymmentä rastatukkaa oleilemassa.
demo-lava, edellistä puolet pienempi, ja triplasti vaarallisemman näköinen kyhäelmä.lavalla oli mm katto, joka takuuvarmasti sateen sattuessa kerää esiintyjän pään päälle lammikon, joka purkautuu em. esiintyjän ja sähkölaitteiden päälle. tällä lavalla esiintyi paikallisia kykyjä. mm. tyttöbändi, jonka jäsenet olivat pukeutuneet 50-luvun opettajiksi (kaikkea sitä näkee...). tai siis siltä minun silmiini näytti. musiikki oli yksioikoisesti kuraa ja soitto alle keskinkertaisen tason. muut tämän lavan bändit olivatkin sitten huonompia.
päälava. vanha ulkohumppalava, jonka katsomo oli humppalavan vanerinen tanssilattia. saapuessamme lavalla meuhkasi joku metallipumppu, ja yleisön muodosti 3 paikallisen pikkurokun porukka. "mosh-pitissä" heiluteltiin päätä. tosin en tiedä oliko kyseessä head-banging vai humalaisen "pilkintä". vaikutti lupaavalta. tätäkään lavaa ei oltu ihmeemmin suojattu sateen varalta.
backstage olikin sitten köydellä rajattu alue kaljateltassa. mukavaa että artistille suodaan oma rauha. bäkkärillä ei kuitenkaan ollut olutta, kuten bändin raideri määrää. bändi alkoi olla janoinen, ja lupauduin selvittämään asiaa. kävelin vastaavan luo, kysyin asiaa, ja sain vastaukseksi: "pitäs olla tulossa...". kun asia ei puolessa tunnissa edistynyt, kysyin uudestaan, ja uudestaan, useita kertoja. vastaukset liikkuivat akselilla "joo, on tulossa" - "mähän sanoin jo et on tulossa!". mutta ei kuulunut. kysyin taas uudestaan, ja nyt tuli parhautta:
-"no, mites sen bäkkärikaljan kans...?"
-"... no taasko sä oot täällä. no, mä just soitin, ja sanovat et ovat lähteneet hakemaan."
-"no sepä hyvä juttu. hyvä et on tulossa."
-"öö, siis on lähdetty hakemaan... sitä en takaa että on tulossa..."
tässä vaiheessa paloi käämi, ja ilmoitin (keneltäkään kysymättä) että bändi ei esiinny jos kaljat eivät saavu pikapuoliin. vauhdillahan ne sit saatiinkin.
päälavalla paikan äänimies kertoi, että aikataulu on myöhässä n. puoli tuntia. tämä viivästys kasvoi myöhemmin hieman reiluun tuntiin. osasyy lienee siinä, että bändien kasaus ja purku oli jätetty ko. äänimiehen harteille, ja hänellä aikaa ei vain riittänyt omien laitteiden jatkuvasti kyykähdellessä. osasyy lienee sillä, että kukaan ei ollut festareiden puolesta vahtimassa aikataulun pitävyyttä. ei myöskään ollut kantoapua poppareille.
omassa tsekissä pysyin pulpetin takana, ja annoin talonmiehelle lavan kytkemisurakan. virhe. puuttuvaa kytkyä etsittiinkin sitten pitkään, ja useaan otteeseen. vedon alkaessa huomasin, että osa mikeistä oli edelleen kytkemättä, tai irroitettu syystä, joka jäi minulle epäselväksi.
pa-järjestelmä oli luokaton. äänenpainetta ei piisannut alkuunkaan riittävästi, eikä botnea ollut. siis ollenkaan. likipitäen kaikissa laitteissa oli jonkin sortin toimintahäiriö, joka ilmeni juuri soiton aikaan. eli siis poksahtelevaa puhelin-soundista ääntä kansalle.
yleisö (n.50 henkeä) kuitenkin tykkäsi, ja bändi soitti olosuhteista huolimatta hyvin. siitä huolimatta jälkimaku oli jotenkin huono...
tänään mennään tavastialle. onkohan siellä asiat paremmin?
tiistai 17. heinäkuuta 2007
no huhhuh...
eipä oo sit tullu just tätäkään päivitettyä... miksi, kysytte. no kun en o jaksant.
nyt onkin lähinnä tullut lomailtua. kuopiossa. enimmäkseen on maattu nepalissa, kun kelit ei oo suosinu, mut tänään sentään käytiin vänärillä rantsussa. kolja ui ja itse makasin lämmössä. sit tuli liian kuuma, ja oli pakko pitää taukoja. minua ei oo tarkotettu rannoille makaamaan, vaikka aikkas mursulta näytänkin...
viime la oli rubik-keikka ilosaaressa. se meni ihan kivasti. loppuilta ei.
huomenna saanen toteutumaan treffit henkan kans TNWOMM-homman tiimoilta. luultavasti puhutaan muustakin.
ainii. tänään soitin ekan studiosessioni nauhattomalla bassolla, ja opin sen että ko. soitinta on ÄÄRIMMÄISEN hankalaa soittaa (edes välttävässä) vireessä. mun itsekehittämisprojekti siis todellakin vaatii... ja hyvä niin, itseppähän kärtin haasteita. nyt on haastetta vuosiksi eteenpäin. oli hauskaa soittaa pitkästä aikaa. varsinkin kun kyseessä oli toisen biisi, jonka muoto ja tyyli on ennalta määrätty. se vasta pistää soittajantaidot koetukselle. suosittelen kokeilemaan, jos ette usko...
varmaan pitää tässä kehitellä joku oma soittoproggis. innostuin asiasta ostettuani alesta SYDÄN SYDÄN -orkesterin levyn. kunnioitan suuresti moista päättömyyttä levytetyn musiikin saralla...
täältä tähän.
nyt onkin lähinnä tullut lomailtua. kuopiossa. enimmäkseen on maattu nepalissa, kun kelit ei oo suosinu, mut tänään sentään käytiin vänärillä rantsussa. kolja ui ja itse makasin lämmössä. sit tuli liian kuuma, ja oli pakko pitää taukoja. minua ei oo tarkotettu rannoille makaamaan, vaikka aikkas mursulta näytänkin...
viime la oli rubik-keikka ilosaaressa. se meni ihan kivasti. loppuilta ei.
huomenna saanen toteutumaan treffit henkan kans TNWOMM-homman tiimoilta. luultavasti puhutaan muustakin.
ainii. tänään soitin ekan studiosessioni nauhattomalla bassolla, ja opin sen että ko. soitinta on ÄÄRIMMÄISEN hankalaa soittaa (edes välttävässä) vireessä. mun itsekehittämisprojekti siis todellakin vaatii... ja hyvä niin, itseppähän kärtin haasteita. nyt on haastetta vuosiksi eteenpäin. oli hauskaa soittaa pitkästä aikaa. varsinkin kun kyseessä oli toisen biisi, jonka muoto ja tyyli on ennalta määrätty. se vasta pistää soittajantaidot koetukselle. suosittelen kokeilemaan, jos ette usko...
varmaan pitää tässä kehitellä joku oma soittoproggis. innostuin asiasta ostettuani alesta SYDÄN SYDÄN -orkesterin levyn. kunnioitan suuresti moista päättömyyttä levytetyn musiikin saralla...
täältä tähän.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2007
TNWOMM...
...re-union toteutuu. Henkka suostui mukaan. Nyt alkaa itse-opiskeluvaihe kaikilla. Hahaa...!
tiistai 3. heinäkuuta 2007
hermot alkaa mennä...
...nimittäin kädestä jotenkin epäkuntoon. vasemman käden pikkusormi, ja osa nimettömästä, on puutuneena koko ajan. naapuri diagnosoi homman jonkinlaiseksi hermopinteeksi. pinteinen hermo on siis se kyynärpään hermo, joka aina lyödään oveen tai kaapinkulmaan, ja josta aiheutuu yhtäaikainen itku ja nauru. kihelmöi jännästi.
muuten hermot sitten menevät siihen, että soittotuntuma on ko. sormista hukassa. tämän tekee tuskalliseksi se, että sain vihdoinkin ostettua nauhattoman basson (asia, josta olen haaveillut jo yli 10 vuotta), ja treenaus on liki mahdotonta. lääkäriin siis.
hermoja kiristää myös hektinen keikkatahti, joka tekee suunnittelemani kesäloman pitämisen vähintäänkin pätkikkääksi. pitänee oman ja perheen jaksamisen takia ns. "feidata" jokunen keikka. kun vaan sais päätettyä, että mitkä...
aksu kävi kylässä, ja juotiin viinaa (taas). miehekkäästi otettiinkin, koska su-aamuna sessiomme katkaisi Kolja, joka heräsi. siis 7.30 aamulla me sissit vielä jauhettiin paskaa parvekkeella. hävetti ja huutoa tuli. en taida kokeilla uudestaan ihan piakkoin... MrMoun -asiakin edistyi. nyt meillä on henkan puhelinnumero, ja aksu ottanee yhteyttä ja tiedustelee herran kiinnostusta re-union -projektiin. jannekin vieraili pe-iltana, ja otti kantaa asioihin. saapa nähdä.
eräästä keikkajärjestelystä johtuen joudun ajamaan hgistä turkuun omalla autolla la-aamuna aikaisin, ja ison säädön päätteeksi kolleega ajanee auton takaisin jossain vaiheessa. itse nimittäin jatkan Rubikin kanssa Ruisrockista Rovaniemelle. ah autuutta...
muuten hermot sitten menevät siihen, että soittotuntuma on ko. sormista hukassa. tämän tekee tuskalliseksi se, että sain vihdoinkin ostettua nauhattoman basson (asia, josta olen haaveillut jo yli 10 vuotta), ja treenaus on liki mahdotonta. lääkäriin siis.
hermoja kiristää myös hektinen keikkatahti, joka tekee suunnittelemani kesäloman pitämisen vähintäänkin pätkikkääksi. pitänee oman ja perheen jaksamisen takia ns. "feidata" jokunen keikka. kun vaan sais päätettyä, että mitkä...
aksu kävi kylässä, ja juotiin viinaa (taas). miehekkäästi otettiinkin, koska su-aamuna sessiomme katkaisi Kolja, joka heräsi. siis 7.30 aamulla me sissit vielä jauhettiin paskaa parvekkeella. hävetti ja huutoa tuli. en taida kokeilla uudestaan ihan piakkoin... MrMoun -asiakin edistyi. nyt meillä on henkan puhelinnumero, ja aksu ottanee yhteyttä ja tiedustelee herran kiinnostusta re-union -projektiin. jannekin vieraili pe-iltana, ja otti kantaa asioihin. saapa nähdä.
eräästä keikkajärjestelystä johtuen joudun ajamaan hgistä turkuun omalla autolla la-aamuna aikaisin, ja ison säädön päätteeksi kolleega ajanee auton takaisin jossain vaiheessa. itse nimittäin jatkan Rubikin kanssa Ruisrockista Rovaniemelle. ah autuutta...
Tilaa:
Kommentit (Atom)